Amedeo Modigliani (1884-1920)

Italialaisen Amedeo Modiglianin kuuluisuus on perustunut boheemin taiteilijaelämän romantisointiin ehkä enemmän kuin kenenkään muun taiteilijan. Taiteilijan runsas tuotanto kertoo kuitenkin myös muusta. Kiehtovat henkilökuvaukset, muotokuvat, mystiset veistokset ja sensuellit alastonmaalaukset tuovat esiin kunnianhimoisen, kansainvälisen ja sivistyneen taiteilijan. Modiglianin kiihkeä ja traaginen elämä päättyi jo 35-vuotiaana, juuri menestyksen kynnyksellä. Niin elinaikanaan kuin nykyisinkin Modigliani tunnetaan parhaiten eleganttien naisten ja sensuellien alastonkuvien maalarina. Modiglianin muotokuville on tyypillistä vahva viivankäyttö ja murretut värit. Muotokuvissa taiteilijaa kiinnosti ensisijaisesti mallin persoonallisuus, ei niinkään hänen ulkoiset piirteensä.

Modiglianin elämää varjostivat jatkuva sairastelu ja tietoisuus kuoleman läheisyydestä. Hän piti elinaikanaan vain yhden, kohun saatteleman yksityisnäyttelyn. Kuollessaan hän oli lähes pennitön, alkoholin ja huumeiden heikentämä mies. Pian hänen kuolemansa jälkeen Modiglianin taiteen ainutlaatuisuus ymmärrettiin ja hänen maineensa kasvoi vuosikymmenten kuluessa. Nykyään taiteilijan teokset rikkovat kansainvälisten huutokauppojen ennätyksiä. Modigliani eli ja työskenteli Pariisissa keskellä 1900-luvun alun kuohuvaa taide-elämää. Hänen laajaan tuttavapiiriinsä kuului taidemaalareita, kuvanveistäjiä, kirjailijoita, runoilijoita ja säveltäjiä. Erityisesti Modigliani oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja runoudesta, hänen kerrotaankin kantaneen aina kirjaa taskussaan.

Amedeo Modigliani aloitti taideopinnot kotikaupungissaan Livornossa 1898. Hän sai paljon vaikutteita matkoiltaan Roomaan ja Firenzeen. Hän vietti kolme vuotta myös Venetsiassa, missä hän opiskeli elävän mallin piirtämistä. 1906 hän muutti Pariisiin ja tutustui siellä mm. Pablo Picassoon, jonka sinisen kauden teoksia on verrattu Modiglianin varhaisiin teoksiin. Tuohon aikaan Modigliani kiinnostui myös Paul Cezannen ja Paul Gauguinin taiteesta. Omaa ilmaisutapaansa etsiessään Modigliani työskenteli intensiivisesti niin piirustusten, maalausten kuin veistosten parissa. Hän saattoi työstää jopa satoja luonnoksia päivässä, mutta tuhosi niistä suurimman osan. Modigliani maalasi usein muotokuvia myös ystävistään ja antoi luonnoksia myös ystävilleen, jotka puolestaan piirsivät hänestä muotokuvia. Säilyneet piirustukset ja muotokuvat kertovat 1900-luvun alun Pariisin taiteilijayhteisöstä.

Taiteilijan maalaukset tuovat esiin Pariisin Montparnassen tuon ajan boheemielämän monimuotoisuuden. Modiglianin muotokuvien kautta avautuu näkymä Pariisin taiteilijaelämään ja kukoistavaan alakulttuuriin. Taiteilija kuvasi mielellään boheemeja ja androgyynejä, ja näki heidät mielenkiintoisina ja persoonallisina yksilöinä. Modiglianin ihmiskäsityksen mukaan taiteilijat olivat erikoisyksilöitä, joita yhteiskunnan keskiluokkaiset normit eivät kahlinneet. Taidemaailman keskeisiä paikkoja olivat kahvilat, joista monet ovat edelleenkin kuuluisia.

Tuohon aikaan Pariisin Montparnassesta muotoutui kansainvälisen taidemaailman keskipiste. Modernismin historia luotiinkin juuri noilla kulmilla. Avantgarde-taiteilijoiden käyttämä kulmikas, geometriaan perustuva kubismi tuli esiin niin veistoksissa kuin maalauksissa. Ystävystyttyään kuvanveistäjä Constantin Brancusin kanssa, Modgliani alkoi nähdä itsensä enemmän kuvanveistäjänä. Hän käytti veistosten materiaalina Pariisin metron työmailta löytämäänsä huokoista kalkkikiveä. Modiglianin veistosten juhlavien hahmojen ja pitkänomaisten kasvonmuotojen taustalla olivat eksoottiset kulttuurit ja esihistoriallisen ajan taide. Kuvanveiston kautta Modiglianin ilmaisu vaputui ja sen avulla hän löysi oman tunnistettavan muotokielensä. Elegantit, pitkänomaiset kasvot ja mantelinmuotoiset silmät toistuivat Modiglianin tuotannossa, niin veistoksissa kuin myöhemmin myös maalauksissa. Maalaustaiteen pariin Modigliani palasi ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914-1915.

Sairaalloiselle taiteilijalle oleskelu Pariisissa alkoi sodan, pommitusten ja espanjantaudin leviämisen takia olla liian vaarallista. Niinpä 1918 Modigliani matkusti monen taiteilija-aikalaisensa tavoin Nizzaan, Ranskan Rivieralle yhdessä rakastettunsa kanssa. Aurinkoisessa Nizzassa Modiglianin väripaletti vaaleni ja entisten murrettujen sävyjen tilalle tuli heleitä punaisia, keltaisia ja vihertäviä sävyjä. Tuo Rivieralla vietetty aika osoittautui taiteellisesti hyvin tuottoisaksi ja oli muutenkin hyvin onnellinen jakso Modiglianin elämässä. Marraskuussa 1918 taiteilijalle syntyi myös esikoistytär, ja taiteilija maalasi tuohon aikaan myös lapsimuotokuvia. Yli vuoden oleskelun jälkeen taiteilija palasi perheensä kanssa Pariisiin, missä hän osallistui Salon d’Automnen näyttelyyn, mutta samaan aikaan hänen terveytensä heikkeni dramaattisesti. Hänet vietiin sairaalaan, jossa hän kuoli 24.1.1920.

Amedeo Modigliani näyttely Ateneumissa 28.10.2016-5.2.2017. Ennen Helsinkiä näyttely on ollut esillä Lillessä ja Budapestissa. Kokonaisuus on toistaiseksi laajin Pohjoismaissa esillä ollut Modigliani-näyttely. Näyttelyn pääkuraattori on Lillen Taidemuseon johtajana toiminut Sophie Levy. Ateneumin näyttelystä vastaavat intendentit Anna-Maria von Bondorff ja Timo Huusko.