Hotelli Helena

Rentouttavan merellä vietetyn päivän jälkeen saavuimme Travemundeen noin puoli kymmenen maissa illalla. Olimme varanneet hotellin reilun sadan kilometrin päästä, hotellista johon liittyy mukava tarina kolmen vuoden takaa. Silloinkin olimme tulleet Saksaan samalla Finnlinesin lautalla, ja olimme varanneet majoituksen vielä kauempaa eräästä pikkuhotellista, jonka vastaanotto meni kiinni jo iltakymmeneltä. Koska oli selvää, ettemme ehtisi sinne millään ajoissa, soitimme matkalta ja he lupasivat odottaa yhteentoista saakka. Juuri kun olimme ehtineet kiihdyttää mukavaan matkavauhtiin moottoritiellä, juutuimmekin erikoiskuljetuksen perään joka mateli 40 km/h. Ehkä olisimme silti pyyhkäisseet siitä ohi, mutta erikoiskuljetusta oli turvaamassa poliisisaattue, jota emme halunneet saada peräämme. Niinpä ajelimme kiltisti saattueen perässä ja tunnin kuluttua tuumasimme, ettemme sinä yönä ehtisi varattuun paikkaan. Silloin kuljettaja teki päätöksen ja ohjasi auton eräässä liittymässä pois moottoritieltä ja lähdimme ajamaan summamutikassa erästä pikkutietä eteenpäin illan jo pimetessä. Tie kiemurteli aikansa ja saapui lopulta epämääräisen näköiselle seudulle, joka lienee ollut jotain satama-alueen tapaista. Siellä täällä liikkui vielä joku kävelijä, joten kysyimme eräältä mieheltä missä olemme ja tiesikö hän oliko yhtään hotellia lähiseudulla. Mies ei osannut englantia ja lähti kiireesti vain kävelemään pois. Seuraavaksi pysäytimme erään pariskunnan jotka olivat erittäin ystävällisiä ja pauhuivat myös hyvää englantia. Kuultuaan meidän olevan Suomesta he halusivat auttaa meitä vielä enemmän. Niinpä he vaimo selasi netistä hotelleja ja mies soitti vuoron perään eri paikkoihin saaden aina saman vastauksen. Kaikki hotellit olivat täynnä.

DSC_6204.jpgDSC_6212.jpg

Sitten mies sai ajatuksen; entäpä se vasta avattu kiva paikka heidän lähistöllään? Paikan omistajat sattuivat olemaan kaiken lisäksi heidän uusia tuttujaan. Mies soitti hotelli Helenaan, ja saikin sieltä jonkun langan päähän. Kyllä se onnistuu. Sopiiko se teille, meiltä kysyttiin? Tietysti sopii! Olimme ikionnellisia kun vain saisimme jonkun paikan minne pään kallistaa, niin ettei meidän tarvitsisi yöpyä autossa. Lähdimme ajamaan pariskunnan perässä hotellille. Tie kiemurteli pieniä sivukatuja päätyen lopulta hotellin pihaan. Ah! Miten voimme kiittää teitä, kysyimme? Ei mitään, on ilo saada auttaa pulassa olevia ihmisiä, mies ja nainen vain totesivat. Kiittelyjen jälkeen saimme huoneemme ja saatoimme huokaista helpotuksesta. Huh, me selvisimme pälkähästä! Hotelli Helena oli vastikään avattu ja osaa huoneista viimeisteltiin vielä. Hotellin omistajat ovat muuttaneet Saksaan Kreikasta n. kymmenen vuotta sitten, ja pyörittävät perheineen hotellia ja sen yhteydessä olevaa kreikkalaista ravintolaa. Huone ja koko hotelli on hienostunut ja tyylikkäästi ja hyvällä maulla sisustettu. Myös palvelu on ystävällistä ja hyvin huomaavaista. Ja itse asiassa Helena oli koko reissun hienoin ja tyylikkäin paikka.DSC_6213.jpg

Kun tänä keväänä aloimme suunnitella tämän kesän reissua, tuli hotelli Helena jälleen mieleeni. Aloin etsiä sitä netistä ja sieltähän se löytyi. Niinpä varasimme sieltä huoneen ja eilen illalla laivan päästyä Travemundeen lähdimme ajelemaan kohti. Ilta oli pimeä ja sataa tihuutti. Matka tuntui yllättävän pitkältä, ja kun käännyimme moottoritieltä pienemmälle tielle ja sitä seuraavalle pitkälle kadulle, seutu näytti juuri yhtä epämääräiseltä kuin edellisellä kerralla. Jännitimme kovasti olinkohan varannut varmasti oikean paikan, ja oliko meillä oikea osoite. Yes! Olihan se! Heti kun näimme rakennuksen tunnistimme sen, kyseessä oli sama hotelli kuin kolme vuotta sitten. Astuimme sisään ja heti ovelta vastaan tulvahtivat herkulliset tuoksut ja iloinen puheensorina. Vaikka kello lähenteli jo puolta yötä, ihmisiä oli vielä syömässä. Kaiken huipuksi saimme saman huoneen kuin edelliselläkin kerralla ja nukuimme yömme oikein hyvin, narisevasta sängystä huolimatta…DSC_6207.jpg