Beaujolais on historiallinen provinssi ja viinintuotantoalue Keski-Ranskassa vähän Lyonin pohjoispuolella. Beaujolais-alue sijaitsee Lyonin pohjoispuolella kattaen osin Rhônen departementin pohjoisosia ja Saône-et-Loiren eteläosia. Alue on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu viinintuotantoalue ja se tunnetaankin pitkistä perinteistään viininviljelyssä. Viininviljely alue kattaa nykyisin n. 23000 hehtaaria. Maasto on erittäin mäkistä ja maaperän koostumus on karkeaa hiekkagraniittia, mikä antaa siellä kasvaneille rypäleille niille tyypillisen ominaismaun.

Alueella saadaan kasvattaa vain yhtä rypälelajiketta, vaikka siellä voisi menestyä jokin muukin lajike. Sääntö perustuu 80 vuotta sitten viininviljelijöiden tekemään sopimukseen, mistä nuoremmat tuottajat ovat nykyään hieman näreissään. Monet Beaujolais-viinit ovat erittäin kevyitä ja yleensä Gamay-rypäleestä valmistettuja. Alueen punaviineissä on voimakkaan sinertävä sävy ja ne sisältävät hienostuneita makuja. Viinit ovat kevyitä, ja niitä luonnehditaan usein sellaisilla adjektiiveilla kuin hedelmäinen, kukkainen ja mausteinen. Suussa niiden pehmeät tanniinit muodostavat harmonisen kokonaisuuden.

DSC_7683.jpg

Pieni, viidensadan hengen kylä Chenas on osa Cru Beaujolaisin aluetta. Se on pienin Beaujolaisin viljelyalueista, vain 265 hehtaaria. Antiikin tapoja noudattaen, Chenas tuottaa harvinaisia ja arvokkaita viinejä. Chenas on saanut nimensä siitä kun vuonna 1316 Kuningas määräsi kaikki alueen tammet kaadettavaksi ja puiden juuretkin hävitettäväksi, ja tilalle istutettavaksi viiniköynnöksiä. Niinpä entiset metsämiehet alkoivat siis viljellä viiniä, ja nimesivät alueen’ tammen tuhkaksi’.

DSC_7699.jpg

Me saimme oivan tilaisuuden maistella yhden alueen tuottajan viinejä, yksityisen tastingin muodossa kun majapaikkamme emäntä, Nathalie Fauvin esitteli meille omia viinejään. Hänellä on tuotannossa neljä punaviiniä ja yksi valkoviini. Nykyisin hänen viljelyalueensa on n. 5 hehtaaria, joilla kasvaa yhteensa n. 40 000 viiniköynnöstä. Vanhimmat pensaat ovat sata vuotiaita, ja niiden rypäleet hyvin aromikkaita, joten niistä tehdyt viinit ovat vahvimpia. Köynnöksiä hoidetaan ja leikataan huolellisesti, ja aika ajoin istutetaan myös uusia pensaita. Nathaliella, kuten muillakin alueen viljelijöillä, rinteissä kasvaa vain yhtä rypälelajiketta, Gamayta.

DSC_7776.jpg

Vanhojen viiniköynnösten viini on tosiaan vahvempaa kuin nuorempien, minkä saimme omin kielin haistaa ja maistaa. Rakkaus viiniköynnökseen sai Nathalien tekemään elämässä suunnanmuutoksen kolmikymppisenä. Nathalien isoisä Emil Robin löysi paikan 1976, ja päätti rakentaa sinne talon, ja sen alakertaan viinikellarin. Isoisä oli ankara ja kova tekemään töitä, ja hymyili ylen harvoin. Nathalie kertoi isoisän juoneen joka päivä kaksi pulloa punaviiniä, eikä tämä koskaan kärsinyt terveysongelmista, ja elikin vielä 93- vuotiaaksi.

DSC_7763.jpg

Nathalie vietti lukioaikoinaan yhden vaihto-oppilasvuoden Kaliforniassa, minkä johdosta hän puhuu edelleen hyvää englantia, verrattuna moniin muihin ranskalaisiin. Ranskassa monet ihmiset eivät puhu juurikaan vieraita kieliä, ei edes nuoriso. Nathalie työskenteli pitkään vanhempiensa ravintolassa ja hotellissa, missä työssä kielitaitokin säilyi. Ollessaan kolmenkympin tietämissä hän käänsi uuden luvun elämässään ja palasi takaisin juurilleen. Niinpä hän osti isoisän rakentaman paikan ja kunnosti sen, ja alkoi viinintuottajaksi. Kaupunkien modernit mukavuudet ovat kaukana ja työpäivät ovat pitkiä, silti Nathalie ei kaipaa muualle. Hän seuraa isoisänsä jalanjälkiä ja uurastaa aamusta iltaan töissään. Suuren talon alakerrassa on myös viinimuseo, missä on esillä n. 1000 viininviljelyyn liittyvää esinettä.  Vuonna 2003 hän avasi sinne paikallisen ravintolan ja 2007 aloitti majoitustoiminnan. Nykyään hänellä on vuokralla viisi huonetta, joista jokainen on sisustettu eri vuodenajan mukaan. Huoneet ovat korkeatasoisia ja niissä on poreamme, missä kieltämättä oli ihana kellua kylpyvaahtopilvessä. Jos kaipaat yksilöllistä ja hyvätasoista majoitusta hienolla paikalla, viinipeltojen keskellä, kannattaa kokeilla Auberge Hauts de Chenasia. Varaudu kuitenkin siihen ettei navigaattorisi välttämättä löydä paikkaa, ainakin jos yrität etsiä sitä tiennimen perusteella. Meidät opasti perille eräs paikallinen mies, jolta kysyimme tietä Chenasin kirkonkylällä. Koska hänkään ei osannut sanaakaan englantia, hän ajoi edellämme ja varmisti että pääsimme perille.

Kukkulan laelta on upea panoraamanäkymä alas laaksoon ja läheisiin kyliin. Iltaisin voi ihailla kauempana siintäviä Maconin valoja, niin kuin mekin teimme huoneestamme. Ihmettelimme myös sateenkaarta, jonka toinen pää oli täällä, ja toinen pää kaukana pohjoisessa- siis kotona!

DSC_7751.jpg