NoitaNaisia Musikaaliooppera

Turun Oopperakammari ry. järjesti Kamarioopperafestivaali lokakuussa 2016 jo viidennen kerran. Festivaalin räväyttin teos oli Noitanaisia-musikaaliooppera, joka nähtiin ja kuultiin Turun Työväenopiston juhlasalissa 22.10. Teos kytkee kahden nykynaisen, Annan ja Gretan tarinat, myyttiin noitanaisista, joilla on yhdeksän elämää. Danny Ashkenasin ja Peter Lundin alkuperäinen teos ”Hexen” on esitetty ensimmäisen kerran Berliinissä 1991. Käsikirjoitus onkin oivaltavan hauska. Nyt oopperan on suomentanut ja ohjannut Anu Hälvä, joka on onnistunut suomennoksessaan ihailtavan hyvin. Dialogi on nasevaa ja hauskaa, tyyli muuten räväkkää. Myös laulujen käännökset toimivat hyvin yhteen musiikin kanssa. Annaa oopperassa esittää sopraano Emilia Vesalainen-Pellas ja Gretaa altto Anne Korpelainen. Pianistina ja musiikin johtajana toimi Esa Ylönen, kitarassa oli Wiljami Salminen, saksofonia ja klarinettia soitti Ilmari Hauer. Näyttämön lavastuksen on tehnyt Camilla Nenonen, ja lavastuksen elementit muuntautuivat esityksen aikana eri tarkoituksiin.

Ooppera käsittelee naisen rooleja ja seksuaalisuutta eri näkökulmista. Esityksessä tutkitaan naisen seksuaalisuutta raikkaasti ja rohkeasti, noitanainen tietää mitä ja miten haluaa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Miehet ovat tässä esityksessä sivuroolissa, nainen itse oman elämänsä päähenkilö. Nainen ei ole mikään objekti, miesten halujen kohde, vaan subjekti, itse tekijä ja kokija. Vertauskuvia otetaan eläinmaailmasta, mm. rukoilijasirkan ja mustan lesken parittelutavoista. Esitys huutii railakkaasti myös äidin roolia murtaen sovinnaisia käsityksiä äidin uhrautuvasta rakkaudesta nostaen esiin mm. naisen tunteman vihan ja murhanhimon. Koko esityksen herkin ja koskettavin kohta onkin lapsensurmaan päätyneen naisen surulaulu hänen haudatessaan lastaan.

Kahden naisen keskinäinen vuorovaikutus toimii hyvin ja näyttämöllä nähdäänkin tasavahva pari, missä kumpikaan ei nouse toisen yläpuolelle. Molemmat laulajat, niin Emilia Vesalainen-Pellas kuin Anne Korpelainenkin, saavat vuorollaan omat tähtihetkensä, jolloin he ovat yksin lavalla. Esityksessä on myös paljon duettoja, joissa molempien äänet toimivat ja sopivat hyvin yhteen. Lokakuisena lauantai-iltana paikalle oli löytänyt noin neljäkymmentä henkeä. Kaiken kaikkiaan musikaaliooppera oli raikas esitys, minkä olisi suonut näkevän useampikin.