Olemme käyneet useamman kerran Keski- ja Etelä- Euroopassa autolla, ja hurahtaneet pitkiin autolomiin oikein kunnolla. Olemme ajaneet myös Yhdysvaltojen länsirannikolla Californiassa, sikäläinen ajotyyli oli muuten yllättävän siistiä eurooppalaiseen verrattuna. Toki olemme käyneet lomilla myös lentämällä, joten tiedämme mitä sekin on. Monet ihmettelevät sitä mikä saa ihmisen lähtemään aina uudestaan matkalle nimenomaan autolla, tietäen että edessä on tuhansia ajokilometrejä ja että matkaan menee paljon kauemmin aikaa. Autolomalla joku yksittäinen kohde ei olekaan ainut syy lähteä matkalle, vaan kokemus sinänsä. Tärkeämpää kuin päämäärä on matkanteko ja kaikki se mikä siihen liittyy. Ajatukset, tunteet, maisemat, mielenkiintoiset paikat ja keskustelut joita matkan aikana syntyy.

Autolla liikkumiseen liittyy monia etuja, yksi tärkeimmistä on se että ajaen pääsee lukemattomiin paikkoihin mihin muuten olisi paljon vaikeampi päästä. Autolla ajaessa näkee myös paljon enemmän kuin lentäen. Siihen mitä kaikkea näkee vaikuttaa eniten oma reitin valinta. Navigaattori suosittelee aina nopeinta reittiä ja suurinta tietä, mutta on paljon mielenkiintoisempaa ajella välillä pieniä teitä pitkin.  Moottoriteiden sijaan kannattaakin poiketa vähemmän tunnetuille reiteille, jolloin näkee paljon mielenkiintoisia paikkoja, pieniä kyliä ja kauniita maisemia.

Nimenomaan totutulta reitiltä poikkeaminen tuo matkaan lisää ulottuvuuksia ja mukavia yllätyksiä. Omalla autolla liikkuminen tuo tietyn vapauden tunteen, kun voi suunnitella niin reitin, kohteet kuin aikataulutkin oman mielen mukaan. Autoillessa voi tutustua paikalliseen elämäntapaan, kun välillä pysähtyy katselemaan paikkoja ja juttelemaan ihmisten kanssa. Vaikka nykyiset navigaattorit ovatkin suuri apu kaikessa, pelkästään niiden varaan ei kannata kaikkea jättää, vaan paperikartat on syytä olla mukana.

DSC_3148.jpg

Autolomailu on aina pientä seikkailua; koskaan et voi tietää mitä tulee tapahtumaan ja mitä tulet näkemään. Siksi se sopiikin erityisesti niille jotka kaipaavat vähän jännitystä matkantekoon. Autolomalla täytyy myös sietää pientä epävarmuutta, koska aina et voi hallita kaikkea. Välillä liikenteessä tulee jännittäviä, joskus jopa pelottaviakin tilanteita, siksi riskit kannattaa pitää mielessä ja turvallisuudesta huolehtia. Muutenkin reissussa sattuu ja tapahtuu monenlaista, mutta on hienoa huomata että kaikesta voi selvitä. Kannattaa itse olla avoin, rohkea ja ennakkoluuloton vierasta maata, kulttuuria ja tapoja kohtaan. Ihmiset auttavat ja neuvovat mielellään kun itse suhtautuu tilanteeseen ystävällisesti. Ja vaikkei oma kielitaitokaan olisi täydellinen, asiat saa hoidettua vähemmälläkin. Ja on aina mahtavaa ja jopa riemastuttavaa kun vieraan ihmisen kanssa syntyy yhteys ja tapahtuu kohtaaminen. Se kun ei ole itsestään selvää kotimaassakaan.

Matka kannattaa silti suunnitella tarpeeksi hyvin, esim. majapaikat on syytä olla valmiina, sillä illalla väsyneenä ei ole mukava etsiä yösijaa mihin pääsisi lepäämään. Hotellien ja muiden kohteiden etsiminen onkin välillä rasittavaa, välillä hauskaa puuhaa, riippuen omasta vireystilasta. Väsyneenä tai nälkäisenä se on paljon rankempaa kuin silloin kun olet virkeä. Liian tarkkaan ei kuitenkaan kannata kaikkea lyödä lukkoon etukäteen, vaan aikataulussa täytyy olla tilaa myös mielijohteille ja vapaa-ajalle.

Jos suunnittelet matkalle lähtöä omalla autolla, valitse matkaseurasi huolella. Tulet istumaan toisen vieressä pienessä tilassa monta päivää, kenties viikkoja, joten toisen kanssa täytyy tulla hyvin toimeen ja mielellään myös viihtyä hänen seurassaan. On myös hyvä jos matkakumppaneilla on suurin piirtein samanlaiset mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet. Myös huumorintajua ja joustavuutta puolin ja toisin tarvitaan. Matkustamiseen liittyy aina ajoittaista epämukavuutta, johon kannattaa suhtautua lempeydellä. Toisen väsymys kannattaa ottaa huomioon, ja ehdottaa vaikka taukoa. Taukojen pitäminen onkin tärkeää, sillä muuten matkasta ei voi nauttia. Jano, nälkä tai pissahätä täytyy hoitaa pois mahdollisimman pian, vaikka välillä sitäkin joutuu odottamaan.

DSC_3205.jpg

Kuljettajan pitää olla myös taitava ja luotettava, sillä turvallisuutesi on hänen taitojensa ja havaintokykynsä varansa. Silti monesti myös apukuskin silmiä tarvitaan vilkasliikenteisillä kaduilla tai monimutkaisissa liittymissä joita varsinkin Italiassa riittää. Saksassa moottoritiet ovat nopeita ja leveitä, ja niiden liittymät ovat selkeitä ja yksinkertaisia, Italiassa puolestaan liittymät ovat usein sellaisia sikkuroita että vähemmästäkin sekoaa.

Myös auton pitää olla kunnossa, vaikka hyväkin auto voi breikata kesken kaiken. Auto kannattaakin käyttää huollossa ennen reissua ja tarkistaa kaikki tärkeät toiminnot. Toisaalta taas liian hienolla autolla Etelä-Euroopassa liikkuminen on aina riski. Pieniä kolhuja tulee helposti kapeilla teillä, jyrkissä mutkissa, tai ahtaissa parkkihalleissa. Vakuutusten pitää olla ajan tasalla, täyskasko kannattaa siis hankkia. Ulkomailla ajamiseen tarvitaan myös ns. Green Card, jolla voi todistaa vakuutusten olevan kunnossa. Myös paikallinen liikennekulttuuri on erilainen kuin Suomessa. Italiassa paikalliset ajavat rohkeasti kovaa vauhtia tutulla tiellä, ja saattavat herkästi soittaa torvea kun itse ajelet rauhallisempaa vauhtia itsellesi oudolla tiellä. Itävallassa saimme huomata puolestaan että sikäläiset autoilijat ovat hyvin kohteliaita, he antavat hienosti tilaa muillekin. Samoin Tsekissä liikennekulttuuri vaikutti sangen huomaavaiselta ja rauhalliselta. Saksan moottoriteillä puolestaan ajonopeudet ovat hurjia ja saksalaiset itse ajavat todella kovaa, jopa 200 km./h. Keskikaistallakin ajetaan vähintään 130-140 km/h. Oma ajonopeus kannattaa sovittaa omien taitojen ja auton ominaisuuksien mukaan. Ajotyyliin kuuluu myös kaistojen vaihtelu, minkä takia peiliin katsominen on erittäin tärkeää, sillä takaa saatetaan tulla todella kovaa, ja silloin on parempi pyrkiä pois edestä. On säädetty että hitaimmat ajoneuvot ajavat oikealla, ja keskikaistalla ajetaan jo vähän kovempaa. Vasen kaista onkin varattu kaikista nopeimmilla menijöille, ja ohitustilanteita varten.

DSC_2501.jpg

Eri Euroopan maissa on käytössä erilaisia tietullimaksuja. Pohjoismaissa saa ajella ilmaiseksi, tosin Tanskassa ja Ruotsissa on käytössä lautta- ja siltamaksuja. Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa ei myöskään peritä maksua. Itävallassa, Sveitsissä,Tsekissä, Unkarissa ja Sloveniassa pitää ostaa tuulilasiin tarra, joka kertoo että maksu on maksettu. Ranskassa ja Italiassa on käytössä monimutkaisempi systeemi, siellä ennen moottoritielle pääsyä ajetaan porttien läpi, ja nappia painamalla saa lipun, joka myöhemmin syötetään automaattiin moottoritieltä poistuttaessa. Italiassa joissakin paikoissa voi kopissa olla automaatin sijaan myös ihminen perimässä maksun. Summan suuruus riippuu ajetun matkan pituudesta, joskus selviää muutamalla eurolla, toisinaan saa pulittaa parikymppiä.

Myös auton parkkeeraaminen varsinkin kaupunkien keskustoissa on haastavaa. Jossain paikoissa on isoja parkkihalleja, mikä helpottaa tilannetta. Firenzessä ja Venetsiassa jätimme auton parkkihalliin, siellä täytyy luovuttaa myös avaimet parkkipojille, sillä he saattavat vaihtaa välillä auton paikkaa. He myös pitävät auton ikkunoita auki, mikä ensin hieman hirvitti, kun autoon joutui jättämään arvokastakin tavaraa. Molemmissa tapauksissa pelko oli kuitenkin turhaa, auto ja kaikki tavarat olivat tallella kun menimme hakemaan autoa pois parkista. Auton paikka oli kyllä vaihtunut kun pojat olivat siirrelleet autoja tarpeen mukaan. Helpottaaksemme auton parkkeeraamiseen liittyviä ongelmia, olimme varanneet parkkipaikan hotellin kautta etukäteen Wienissä ja Prahassa, missä molemmissa olimme vain yhden yön. Olimme kuitenkin pettyneitä molempiin järjestelyihin, sillä molemmissa kaupungeissa hotellin käyttämät paikoitusalueet olivat niin kaukana hotellista, että jätimme ne käyttämättä ja etsimme itse parkkipaikan. Tästä aiomme ottaa opiksemme seuraavaa kertaa varten ja luottaa siihen, että parkkipaikka löytyy jostain vaikkei sitä varaisikaan etukäteen.

Toscanassa ja Triestessä asuimme villoissa, molemmissa paikoissa oli oma vartioitu ja aidattu parkkialue, mikä helpotti tilannetta. Parkkipaikoihin liittyvän ongelman voi toki välttää olemalla menemättä autolla kaupunkin keskustaan saakka. Pari vuotta sitten vietimme kolme viikkoa Ranskassa keskikesällä ja yhtenä kohteenamme oli Pariisi. Keskustahotellin sijaan asuimme Pariisin lähistöllä olevassa kylässä ja menimme päivittäin Pariisiin lähijunalla, mikä oli helppoa, kätevää ja huoletonta.

Aikaisemmin olemme selvinneet automatkoista hyvällä tuurilla ilman suurempia kolhuja, tällä kertaa autoon tulee jälkiä: Garda-järvellä oli juhannusaattona kova rankkasade ja raju raekuuro, joka paukutti auton konepellin täyteen pieniä jälkiä. Auto oli palmun ja jonkun havupuun alla sateen aikana, mikä aiheutti sen että auton päälle oli tippunut havupuun pihkaa, mikä piti pestä ja hangata heti pois, muuten aurinko olisi polttanut kattoon pahat jäljet. Toiseen takakulmaan tuli myös jossain pieni jälki ja vasemman etulyhdyn lasi oli mennyt rikki jossain vaiheessa. Huomasimme nämä kaksi viimeistä kolhua vasta paluumatkalla, on vaikea sanoa jälkeenpäin missä ne syntyivät.

DSC_2488.jpg

Monen viikon reissun jälkeen palautuminen vie pari päivää, vaikkei aikaerorasitusta Euroopan matkoilla juuri tulekaan, mutta univajetta ja muuta rasitusta kylläkin. Kaikkien kokemusten sulatteluun menee myös vähän aikaa, joten on hyvä jos on vielä lomaa jäljellä. Töihin ei kannata heti lähteä.

Mittariin kertyi tällä reissulla 7612 kilometriä, mutta niin paha tämä matkakuume on että jo paluumatkalla aloimme suunnitella seuraavaa reissua…