Ahmaksen perinnekylä sijaitsee Utajärven kunnassa Ahmaksen kylällä pienessä luonnon muovaamassa kurussa. Kalevalainen perinnekylä on kokoelma rakennuksia ja kertomuksia menneiltä ajoilta, joiden kautta kulkee perinteen mahtava voima läpi vuosisatojen. Ahmaksen kyläseuran ylläpitämän alueen rakennukset on saatu pääosin lahjoituksena, mutta seisoopa metsän keskellä alkuperäisellä paikallaan oleva myllykin. Puron viertä kulkevat polut johdattavat savusaunalle, Ilmarin ladolle, lukuisille aitoille ja Ahmaksen ensimmäisiin asukkaisiin lukeutuvan Iso-Räisäsen patsaalle. 

Kautta aikojen on Ahmaksen kylässä asunut runonlaulajia ja kansanparantajia, joiden tarinoihin voi tutustua mm. kansalliseepoksessa Kalevalassa. Kalevalaisen perinnekylän halki kulkee Runonlaulajien polku, jonka varrelle sijoittuviin rakennuksiin on tiivistetty kappale menneisyyttä. Rakennuksissa voi tutustua paikalliskertomuksiin sekä aistia historiallisten siipien havinan, joka muistuttaa meitä menneiden sukupolvien työstä ja saavutuksista. Runonlaulajien pirtin lisäksi kylässä on erilaisia vanhoja aittoja sekä uustuotantoa oleva Iso-Räisäsen torni, joka toki on rakennettu perinteisellä tavalla. Tornin alakerrassa toimii kahvio, ja ylemmät kerrokset toimivat kokoustiloina.

DSC_2110.jpg

Perinnekylässä järjestetään vuosittain varsinkin kesäaikaan erilaisia tapahtumia. Olen itsekin saanut esiintyä Ahmaksen pienellä näyttämöllä ja kesän alussa meillä oli runoryhmän kanssa ohjaamani esitys Runonlaulajan pirtissä. Kylää pyörittää aktiivinen mutta pieni porukka, ja lisää innokkaita ihmisiä kaivataan joukkoon. Tämän kesän 2015 suuri ponnistus on ollut uuden näyttämön rakentaminen Lusia-oopperaa varten. Kylä on kuhissut elämää varsinkin viimeisten viikkojen aikana kun jo aamuyhdeksältä on kokoonnuttu talkoisiin. Hyvin suunniteltu työ on tuottanut tulosta ja kaikki on saatu valmiiksi ajoissa oopperaa varten. Lusia-ooppera on lähtenyt mezzosopraano Virpi Räisäsen ideasta, joka sai alkunsa jo muutama vuosi sitten, kun hän tunsi outoa vetoa Lusian tarinaa kohtaan. Prosessin aikana hän löysi kadoksissa olleet esi-isänsä kun paljastui, että hänen omat sukujuurensa johtavat juuri Ahmakselle 1500-luvulle saakka. Lisää mystistä ulottuvuutta tarina saa siitä, että tiiviin harjoitusprosessin aikana valkea kyyhky on kierrellyt tapahtumapaikan yllä, vaikkei kyyhkyjä yleensä Ahmaksella nähdä.

Tositapahtumiin pohjautuva kamariooppera kertoo 1600-luvulla eläneestä Lusia Rusintytär Korhosesta, joka oli tietäjien, runonlaulajien ja parantajien sukua. Tiettävästi Lusia olikin Suomen ensimmäinen tunnettu kalevalainen runonlaulaja. Tietäjänä ja parantajana tunnettu itsellisnainen oli merkkihenkilö yhteisössään, mutta joutui lopulta kyläläisten ilmiantamaksi. Vuonna 1690 hän sai haasteen Oulun käräjille noituuden harjoittamisesta kansanparannustoimissaan. Käräjillä ei kuitenkaan koskaan käyty, sillä ennen istuntoa Lusia käveli loitsurunoja laulaen metsään ja hirttäytyi. Näin Lusia Rusintytär jäi historiaan Ahmaksen viimeisenä oikeuteen joutuneena parantajanaisena ja vanhimpana asiakirjoissa mainittuna muinaisrunon taitajana. Perinnekylässä sijaitsee Lusian kunnioitukseksi rakennettu ‘Lusian Silta’ ja amfiteatterimainen ulkoilmakatsomo. Jättimäinen hirttopuu, monisatavuotinen mänty, kasvaa sekin edelleen Ahmasjärven rantamilla.

Olin seuraamassa eilen kenraaliharjoitusta, mikä pidettiin tiheässä vesisateessa. Kenraalin alkua lykättiin yli tunnilla kun työryhmä odotti sateen loppumista, mitä ei tapahtunut koko iltana. Yleisö istui kaksi ja puoli tuntia vesisateessa, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna mitä Räisänen teki eläytyessään Lusian rooliin. Hän oli sisäistänyt roolin niin syvällisesti että muuttui ilmetyksi Lusiaksi laulaessaan väkevästi avojaloin ja miltei läpimärkänä. Lusia-ooppera on nimenomaan yhden naisen show, vaikka toki myös muita esiintyjiä tarvitaan tämän kaltaisessa tuotannossa. Varsinkin JoJon tanssijat Jorma Uotisen johdolla olivat tärkeässä roolissa tarinan kerronnassa. Hienon roolisuorituksen teki myös 13-vuotias Vili Saarela, joka lauloi kirkkaalla poikasopraanoäänellään Kuun roolin saaden kylmät väreet kulkemaan pitkin jalkoja. Hän onkin Räisäsen lisäksi toinen laulaja, jonka ääntä kuullaan oopperassa livenä. Musiikkista vastasi kamariorkesteri, jonka ytimenä toimi Tempera-kvartetti. Lusia-ooppera nähdään Ahmaksen lisäksi myös Oulun Kaupunginteatterissa ja Helsingin juhlaviikoilla Sello-salissa mutta ehdottomasti aidoin ja vaikuttavin paikka kokea Lusian läsnäolo on Ahmaksen perinnekylä.

DSC_2109.jpg


Oopperan ovat yhteistyössä tuottaneet Oulun juhlaviikot, Oulun kaupunginteatteri, JoJo – Oulun Tanssin Keskus sekä Utajärven kunta.

Sävellys Juha T. Koskinen
Libretto ja visualisointi Hannu Väisänen
Ohjaus ja koreografia Jorma Uotinen
Musiikinjohto Jonas Rannila
Valaistus Ville Aunola.