Kuten saattoi arvata, ei ollut mitään järkeä varata hotellia keskeltä suurkaupunkia kun on liikkeellä autolla, mutta tulipahan sekin tehtyä. Kunhan ensin olimme selvittäneet tiemme ulos Triestästä, mikä sekin oli aika haastavaa, mutta onneksi löysimme eri tien kuin kaupunkiin tullessa. Tämä tie olikin vähän leveämpi kuin se onnettoman kapea ja jyrkkä tie mitä pitkin olimme laskeutuneet alas kaupunkiin. Alun perin olimme aikoneet ajaa Wieniin Slovenian kautta, mutta rakas navigaattorimme ohjasi meidät pidempää reittiä. No mikäs sitä tietä oli ajellessa, tie oli kaksikaistainen ja hyväkuntoinen, ja Itävallan vuoristomaisemat hienoja.

Saavuimme Tonavan rannalla sijaitsevaan Wieniin pahimpaan iltaruuhkaan neljän maissa iltapäivällä, mikä merkitsi sitä että 20 km:n matkalla aikaa meni kaksi ja puoli tuntia. Itävallan pääkaupungissa on n. 1,7 miljoonaa ja metropolin alueella 2,4 miljoonaa asukasta ja ruuhkia näköjään riittää. Kello oli jo puoli seitsemän ennen kuin pääsimme ydinkeskustassa sijaitsevan hotellimme tuntumaan. Helpottaaksemme tilannetta olimme varanneet parkkipaikan etukäteen hotellin kautta. Meille oli kerrottu parkkipaikan olevan hotellin lähellä, mutta kuinka ollakaan sinne oli matkaa n. 850 m ja aikaa parkkeeraamiseen tuhraantui taas tunti lisää. Loppujen lopuksi emme edes saaneet autoa hotellin järjestämään parkkihalliin, vaan ajoimme vahingossa viereiseen halliin. No sinänsä se oli aivan sama, kunhan auto oli tallessa.

Valitettavasti parkkeeraamiseen ja majoittumiseen oli kulunut jo niin paljon aikaa, ettemme ehtineet illan konserttiin. Etsiessämme mukavaa paikkaa missä söisimme illallista, poikkesimme lähistöllä olevaan Pietarin kirkkoon, missä oli parhaillaan menossa urkukonsertti. Saimme siis onneksemme nauttia edes vähän elävästä musiikista. Liikenteen ym. takkuilusta huolimatta ihastuin Wieniin niin paljon että haluan ehdottomasti käydä siellä toistekin, mutta ilman autoa. Kaupunki on todella kaunis ja puhdas, ja siinä on ihailtavaa eleganssia. Keskustassa on paljon kauniita rakennuksia ja konserttisaleja, mikä kertoo rakkaudesta musiikkiin. Koko kaupunki soi Straussin ja Mozartin tahtiin!

Kun aamulla lähdimme hakemaan autoa, saimme huomata että auto oli niin hyvässä tallessa, että meillä oli vaikeuksia saada auto ulos parkkitalosta. Lippuautomaatti nimittäin nielaisi lippumme. Onneksi paikalle sattui ystävällinen nuori mies, joka otti yhteyttä neuvontaan, missä puolestaan mukava naisihminen lopulta päästi meidät ulos hallista perimättä edes maksua.

DSC_3194.jpg

Pysähdyimme vähäksi aikaa kadun varteen ja yritimme naputtaa Prahan osoitetta navigaattoriin, mutta se ei suostunut ottamaan sitä vastaan. Toistimme saman monta kertaa ilman sen parempaa lopputulosta, kunnes lopulta luovutimme. Mietimme ensin uskaltaisimmeko lähteä Tsekin maahan seikkailemaan ilman navigaattoria, ja pienen epäröinnin jälkeen rohkaisimme mielemme ja lähdimme ajamaan rajan suuntaan tienviittoja seuraten. Pysähdyimme tankkaamaan eräälle huoltoasemalle ja ostimme samalla Tsekin maantiekartan. Siinä tuumaillessa selvisi myös miksi navigaattori ei löytänyt Prahaa; no yksinkertaisesti sen takia ettei siinä ollut Itä-Euroopan karttaa, vaikka olimme siinä luulossa että siinä on koko Eurooppa. Kuin vahingossa löysimme kuitenkin heti oikealle tielle ja iloksemme saimme huomata että osaamme ajaa ilman navigaattoriakin. Tie kulki läpi kumpuilevien viljavainioiden ja pienten kylien, matka eteni rauhallista vauhtia 70 km/h. Välillä pysähdyimme syömään eväitä heinäpellon laitaan, mikä tuntui hyvin nostalgiselta, olenhan lapsena viettänyt monta kesää heinäpellolla.

Saavuimme Prahaan taas iltapäivän ruuhka-aikaan, mutta siitä huolimatta liikenne oli hyvin sujuvaa eikä tiellä ollut juurikaan ruuhkia Wieniin verrattuna, vaikka asukkaita on melkein saman verran kuin Wienissä. Seuraava haasteemme oli löytää keskustassa sijaitseva hotellimme, ilman navigaattoria sen löytäminen on jo paljon vaikeampaa. Pysähdyimme rautatieasemalle miettimään mitä tekisimme; jättäisimmekö auton siellä olevaan parkkihalliin ja ottaisimme taksin? Keksimme ratkaisun; palkkasimme taksin ajamaan edellämme hotelliin, ja niinpä pääsimmekin sinne varttitunnissa. Jos olisimme etsineet sitä omin avuin, olisi aikaa kulunut varmasti paljon enemmän. Vaikka olimme varanneet parkkipaikan etukäteen samalla tavalla kuin Wienissäkin, saimme taas huomata että parkkipaikka ei suinkaan ollut hotellin lähistöllä, vaan sinne oli taas matkaa vajaa kilometri. Olimme jo hotellille ajaessa panneet merkillä lähellä sijaitsevia parkkialueita, niinpä päätimmekin etsiä parkkipaikan omin avuin ja jättää käyttämättä hotellin tarjoaman paikan, joka loppujen lopuksi ei ollut yhtään halvempi vaikka olikin kauempana.

Kaiken kaikkiaan Tsekin tasavalta oli mielenkiintoinen tuttavuus ja positiivinen yllätys. Pääkaupunki Praha sijaitsee Vltava- joen (saks. Moldau) rannalla. Reissun hienoin hotelli olikin Prahassa, vanhassa kaupungissa aivan Kaarlen sillan läheisyydessä. Sillan rakennutti 1300 luvulla hallinnut Kaarle IV, jonka aikomuksena oli tehdä Prahasta Euroopan mahtavin kaupunki. No, se ei ihan onnistunut mutta jälkensä Kaarle silti jätti historian kirjoihin, sillä historiallinen keskusta on nykyään Unescon maailmanperintökohde. Hotelli missä asuimme oli sekin rakennettu 1300 luvulla. Kaunis ja tyylikäs läpitalon kulkeva kattohuoneisto sisälsi makuuhuoneen, olohuoneen ja keittonurkkauksen. Ja tietenkin kylpyhuoneen suihkulla ja ammeella, kaikki oli viimeisen päälle laitettua hienoja kaakeleita, Hästenssin sänkyä ja untuvapeittoja myöten. Myös palvelu oli todella ystävällistä, tämä residenssi oli tehty ihan selvästi asiakasta varten. Söimme illallisen hotellin ravintolassa, ja myös ruoka oli erinomaista. Koska elämys- ja nähtävyyskiintiö oli tässä vaiheessa reissua jo täynnä, tyydyimme illallisen jälkeen vain kävelemään Kaarlensillalla ja fiilistelemään kaupungin tunnelmaa. Välillä pysähdyimme kuuntelemaan kadulla esiintyviä muusikoita ja muita taiteilijoita, joita paikalla riitti. Nuoren selloduon soitto ihastutti meitä niin paljon että ostimme muistoksi heidän levynsä, saimmekin tietää että kokoonpanoon kuuluu neljä sellistiä, mutta nyt paikalla oli vain kaksi.

DSC_3231.jpg

Nukuimme yön erittäin hyvin sopivan pehmeässä sängyssä ja ihanan viileässä huoneessa. Aamiainen tarjoiltiin hienosti pöytään, listalta sai valita haluaako englantilaisen, amerikkalaisen, mannermaisen vai Mustan Kotkan erikoisaamiaisen. Aamiaisen jälkeen lähdimme suunnistamaan Saksan rajalle, otimme suunnan Dresdeniin sillä se on lähinnä Tsekin rajaa. Kartan avulla selvisimme ulos kaupungista yllättävän helposti, sillä olimme katsoneet reitin tarkasti etukäteen. Rajalle oli n. 150 kilometrin ajomatka mikä sujui parissa tunnissa. Kun vihdoin ylitimme Saksan rajan, huokaisimme helpotuksesta. Nyt navigaattori taas pelasi ja muutenkin Saksa tuntuu hyvin tutulta ja turvalliselta maalta, missä on käyty jo monta kertaa. Myös moottoritiet on suunniteltu selkeästi ja tehokkaasti, niinpä matka joutui ja auto nieli kilometrejä. Kuljettaja innostui taas testaamaan auton kiihtyvyyttä, kunnes päätyi siihen että 150 km/h on sopiva matkanopeus, mitä voi vielä ajaa rennosti. Sitä kovempi vauhti vaatii jo ylimääräistä tarkkuutta.

Ennen matkalle lähtöä olimme suunnitelleet kaiken melkein valmiiksi, mutta jättäneet auki pari viimeistä yötä. Ennen kuin lähdimme Triestestä, olimme puolihuolimattomasti varanneet nuo kaksi viimeistä majapaikkaa, toisen Itämeren rannalta Kappelnista ja toisen Ruotsin puolelta. Tarkoituksemme oli ollut yöpyä jossain Puttgardenin lähistöllä, mistä pääsisimme aamulla kätevästi lautalle ja sitä kautta Tanskan puolelle. Valitettavasti olimme katsoneet karttaa vähän huolimattomasti, Kappeln olikin paljon kauempana Puttgardenista ihan lähellä Tanskan rajaa. Vaikka matka joutui, myös aikaa kului. Jossain vaiheessa huomasimme erheemme, ja mietimme pitäisikö yrittää löytää majapaikka jostain muualta. Mutta koska Puttgardenin seudulla sijaitsevat majapaikat oli loppuunmyyty jo aikaisemmin, sinne oli turha yrittää. Päätimme siis jatkaa matkaa Kappelniin saakka, ja iltaseitsemän maissa olimmekin jo Itämeren rannikolla. Matkaa oli silti vielä jäljellä, tie pieneni ja mutkitteli merenrantaa pitkin. Vähän meitä nauratti kun navigaattoriin ilmestyi yhtäkkiä Reeperbahn! Mitä, täälläkö se pahamaineinen paikka onkin!? Olin luullut sen olevan Hampurin punaisten lyhtyjen kujilla, mutta tämähän se mielenkiintoista onkin, näköjään täällä oli samanniminen paikka. Nyt voidaan sanoa että ollaan ajettu pitkin Reeperbahnia! ( Katu oli muuten ihan tavallisen näköinen pienen paikan läpi kulkeva rantakatu, emmekä nähneet mitään merkkiä sen suuremmasta paheellisuudesta...)

Lopulta löysimme majapaikkamme puoli yhdeksän aikaan illalla. Pieni ja vaatimaton hotelli sijaitsi aivan Itämeren rannalla, n. 5 kilometrin päästä pienestä Kappelnin kylästä. Ajomatkaa sinne Prahasta oli kertynyt n. 850 km, mikä on yhdelle päivälle jo ihan tarpeeksi. Onneksi olimme syöneet maittavan päivällisen eräässä maalaisravintolassa jo vähän aikaisemmin, sillä hotellin ravintola olikin suljettu, sieltä sai ainoastaan kahvia ja muita juomia. Suihkun jälkeen olimmekin jo valmiita unten maille…

DSC_3253.jpg