Avignon sijaitsee Etelä-Ranskassa Rhônejoen rannalla Provence-Alpes-Côte d'Azurin alueella  Avignon on Vauclusen departementin pääkaupunki. Avignonin kaupungissa asuu reilut 90 000 asukasta ja suur-Avignonin alueella 155 000 asukasta. Avignonin kaupungin alue on asutettu hyvin aikaisessa vaiheessa jo kivikaudella. ja sen historiassa on ollut monenlaisia vaiheita. Keisari Hadrianuksen aikaan 100-luvulla jKr kaupungista rakennettiin roomalainen keskus. Rooman valtakunnassa se oli Gallia Narbonensisin provinssin keskus. 1100-luvun lopulla Avignon julistautui itsenäiseksi, mutta itsenäisyys murskattiin vuonna 1226, kun Ranskan kuningas Ludvig VIII valtasi kaupungin. Vuonna 1309 Ranskan kuningas siirsi katolisen kirkon hallinnon paaveineen Avignoniin, joka kuului siihen aikaan Sisilian kuningaskunnalle. Avignonissa kirkko joutui alistumaan monessa asiassa Ranskan kuninkaan tahtoon. Avignon tuli Vatikaanin paavinistuimen omistamaksi 1200-luvun lopussa. Paavit asuivat Avignonissa Ranskan kuninkaan pakkosiirtäminä 1309-1377. Puhutaan paavien "Baabelin vankeudesta" raamatullista sanontaa käyttäen. Tuona aikana palatsissa ehti asua seitsemän paavia.

Paavit eivät tunteneet oloaan turvalliseksi Italian levottoman poliittisen ja kirkkopoliittisen tilanteen vuoksi, joten paavi Benedictus XII (1334-1342) alkoi rakennuttamaan paavien linnamaista palatsia. Paavi Benedictus oli entinen sisterssiläismunkki ja hänen rakennuttamansa Vanha Palatsi on hyvin askeettinen, verrattuna vaikka hänen seuraajansa rakennuttamaan palatsiin, Uuteen palatsiin. Palatsi suunniteltiin myös puolustuskäyttöön: muureille ja torneihin varattiin luukkuja, joista saattoi kaataa kiehuvaa tervaa tai vettä hyökkääjien niskaan. Kaupunkinsa suojaksi roomalaiskatolilaisen kirkon päämies rakennutti lähes viiden kilometrin pituisen, sakaraharjaisen muurin.

Palatsi hallitsee edelleen hyvin vahvasti koko kaupungin ilmettä, ja se onkin helppo löytää. Yleisvaikutelma koko kaupunkista, ja varsinkin palatsin ympäristöstä on hieman kolkko. Näin alkukesästä turisteja oli liikkeellä jonkin verran, mutta lippuluukulla ei ollut juurikaan jonoa. Olin etukäteen jo saanut tietää että palatsissa on paljon portaita, mikä sai minut epäröimään palatsikierrosta. Kävinkin kysymässä vartijoilta, kuinka paljon portaita siellä on. Sain hieman epämääräisen vastauksen 200-300, joku puhui vieläkin useammasta portaasta. Koska vasen jalka oli jo ennestään sen verran kivulias, päätimme ottaa aikalisän ja menimme kahville miettimään asiaa. Ja pienen harkinnan jälkeen päätimme luopua palatsikierroksesta, minulle riitti kun sain tunnustella valtavan rakennus viisi metriä paksuja seiniä ja. Sen sijaan teimme puutarhakierroksen palatsin ympärillä, ja nautimmekin siitä paljon. Palatsi on rakennettu jyrkkään mäenrinteeseen käyttäen hyväksi peruskalliota, korkealta näkyvät hienosti tornien veistokset ja Notre Damen kullattu Madonna-patsas. Läheiseltä jyrkänteelta on komea näköala Rhone-joelle. Lähistöllä on myös puutarha ja mäenpäällä kaunis metsikkö. Itse asiassa olimme molemmat paavillisesta ympäristöstä huolimatta hieman hulvattomalla tuulella, ja nauraa kikatimme kun Kari työnsi minua potkulaudalla ylämäkeen. Alamäkeä laskin yksin kieli keskellä suuta, sillä kaatumiseen ei ole varaa.

Olimme alun perin aikoneet yöpyä Avignonissa, ja olin varannut sieltä hotellihuoneen, mutta olimme tulle matkan varrella toisiin aatoksiin ja peruimme varauksen. Kaupunkikierroksen jälkeen olimme molemmat samaa mieltä että olimme tehneet oikean ratkaisun. Kaupunki oli jotenkin kolkko, ettei sinne tehnyt mieli jäädä sen pidemmäksi aikaa. Lähdimme etsimään reittiä pois kaupungista ja käännyimme vahingossa eräästä liittymässä väärään suuntaan, mistä olimme hetken kuluttua erittäin tyytyväisiä. Nimittäin päädyimme ajamaan Rhone-joen rannalla kulkevaa tietä, minkä varrella on toinen Avignonin kuuluisa nähtävyys, 1100 –luvulla rakennettu Pont Saint-Benezetin silta. Sillan länsiosa romahti 1600-luvulla Rhônen tulvissa, joten sitä myöten ei ole enää satoihin vuosiin voinut ylittää jokea. Sen jäljellä oleva osa on kuitenkin säilytetty historiallisena muistomerkkinä ja kuuluu nykyisin Unescon maailmanperintöluetteloon.