Välisen luomutila sijaitsee Vaalan Veneheitossa, Suutarinkylässä. Tilalla ollut toimintaa jo 1700-luvun alusta lähtien, mutta omistajat ovat vaihtuneet useaan kertaan vuosisatojen saatossa. 1840-luvulta tila on ollut saman suvun hallussa ja tällä hetkellä sitä viljelee jo viides sukupolvi. Tilalla on ollut aina lehmiä, joita tällä hetkellä on noin 60. Tilan pihapiirissä olevat rakennukset ovat pääosin 1800-luvulta. Navettaakin on laajennettu useampaan kertaan. Tällä hetkellä se on koneellistettu niin, että lehmät lypsetään lypsyrobotilla. Luomutuotantoon tila siirtyi vuonna 1996. Luomumaito menee Valiolle ja liha menee Atrialle. Luomutilalla on isäntäväen lisäksi töissä harjoittelijoita.

Ylitalon tilalla on 2000-luvulla toteutettu monta kyläoopperaa. 2002-03 esitettiin Keisari Aleksanteri I:n Kainuun matkasta kertovaa Aleksanterin myrskyä. 2011 tehtiin neittäväläisestä taiteilijasta Olli Seppäsestä kertova Näkijä-ooppera ja 2013 runoilija Isa Aspista kertova Runon lintu ja liekki, jota aikaisemmin v:na 1999-2000 esitettiin muualla. Tilalla on järjestetty myös luomulaulukilpailuja ja takavuosina siellä pidettiin Vertivestivaalit-nimellä tunnettuja tapahtumia.

Itse konserttipaikkana toimiva vanha kivinavetta on rakennettu 1920-luvulla, mutta viimeksi siinä on pidetty lehmiä 1980-luvulla. Nykyään se toimii väliaikaisena varastona, mutta kesäisin se on persoonallinen konserttiareena erilaisille esityksille. Vanha kivinavetta on ollut suosittu esiintymispaikka, sillä korkeassa kivinavetassa on yllättävän hyvä laulaa. Navetan perustus on rakennettu suurista kivilohkareista puolentoistametrin korkeuteen, mistä ylöspäin seinä jatkuu laudoituksella. Katsomossa on nykyään paikkoja n. 250:lle hengelle kun kauan odotetut parvet rakennettiin korkealle katon rajaan v:na 2013.

image.jpg

Vuosien varrella vanhassa kivinavetassa on esiintynyt monia nimekkäitä laulajia. Mm. Viktor Klimenko, Petri Pussila, Aki Alamikkotervo, Marjatta Airas, Martti Niskanen jne. Mutta kuumin nimi tähän astisista esiintyjistä on varmaan ollut Jorma Uotinen, joka lohti Pariisin taivaan alla-konsertissaan navettaan aidon ranskalaisen tunnelman Trio-avecin säestämänä. Konsertissa kuultiin Uotisen täyteläisiä ja elämänmakuisia tulkintoja mm. Edith Piafin, Jacques Brelin ja Leo Ferren tunnetuksi tekemistä ikivihreistä kappaleista. Suurin osa lauluista esitettiin ranskaksi ja niistä kuului laulajan rakkaus Pariisia kohtaan: lauluissa vaellettiin pitkin kaupungin katuja ja sivukujia, istuskeltiin kahviloissa ja kapakoissa. Kuljettiinpa niissä myös pitkin Seinen rantoja ja kurkistettiin jopa joen pohjamutiin asti. Vain pari laulua kuultiin suomeksi, molemmat olivat pianistina toimineen Jari Hakkaraisen käsialaa. Kolmen hengen kokoonpanoon kuuluivat myös sellisti Helena Plathan sekä harmonikkaa ja bandoneonia soittanut Petri Ikkelä, jotka yhdessä riittivät luomaan chansoneihin sopivan äänimaailman. Uotisen tulkinnat olivat tarpeeksi erilaisia ja osa varsin omaperäisiä erottuakseen alkuperäisistä ja hyvin tunnetuista versioista.

Uotinen on karismaattinen esiintyjä, joka osaa ottaa niin tilan kuin yleisönsä haltuun; kaikesta näkee että hän rakastaa esiintymistä ja myös yleisö rakastaa häntä. Juuri tästä välittömyydestä syntyy lämmin ja läheinen tunnelma. Uotisen tumma ja osin rosoinenkin ääni soi hyvin navetan kivisiä seiniä vasten, ja orkesterin luomat melodiat ja soinnutukset täydensivät hienosti kokonaisuutta. Uotinen on kehittynyt laulajana huimasti viimeisten vuosien aikana, niin että nykyään hän pystyy hyödyntämään omaa ääntään hyvin taitavasti. Uotisen äänestä tulee mieleen erittäin täyteläinen, voimakkaan tanniininen ja pitkään tammitynnyrissä kypsynyt punaviini, joka on täynnä lämpimiä ja mausteisia sävyjä. Toivottavasti saamme nauttia noista aromeista vielä pitkään!