Yayoi Kusaman laaja In Infinity- näyttely Helsingin kaupungin taidemuseossa, HAM:ssa on herättänyt paljon huomiota, mikä ei ole ihmekään. Paitsi että näyttelyyn valitut teokset ovat mielenkiintoisia, myös taiteilijan erikoinen persoona kiinnostaa yleisöä ja tiedotusvälineitä. Japanissa 1929 syntynyt Kusama on ainutlaatuinen taiteilijapersoona, joka on yli kuudenkymmenen vuoden ajan tuonut nykytaiteeseen jatkuvasti jotain uutta. Kusama on ollut ensimmäisiä taiteilijoita, jotka ovat tietoisesti rakentaneet omaa taiteilijakuvaansa, ja taiteilijan persoona onkin ollut olennainen osa hänen taidettaan. HAM:n näyttely on Suomen ensimmäinen suuri retrospektiivinen katsaus Kusaman taiteeseen.

Yayoi Kusaman taiteellinen ura alkoi 1940-luvulla Japanissa. Hän on pääosin itseoppinut ja sai vain vähän muodollista taidekoulutusta. Perheensä vastustuksesta huolimatta Kusama lähti Kiotoon opiskelemaan perinteistä nihonga-tyyliä. Pian hän kuitenkin koki perinteisen tyylin rajoittavan liikaa hänen työskentelyään, minkä takia hän alkoi kokeilla uusia menetelmiä. 1950- luvun kuluessa hän piirsi ja maalasi orgaanista maailmaa mutta siirtyi vähitellen kohti abstraktia ilmaisua. Jo nuorena hän toisti pilkkuja ja erilaisia kuvioita, mistä tulikin hänen taiteensa tunnusomainen piirre. 1950-luvun lopulta lähtien hän alkoi maalata pieniä lenkkejä, jotka muodostavat valtavia verkostoja. Äärettömyys, toisto ja halu sulautua maailmaan ovatkin olleet Kusaman taiteen keskeisiä teemoja läpi koko hänen pitkän uransa.

Yhteys luontoon on ollut Yoyoi Kusamalle tärkeää lapsuudesta lähtien. Hänen perheellään oli siemenviljelytila, ja klassiset kasvitutkielmat olivatkin luonteva ensimmäinen askel taiteilijan uralle. Luonnon muodot kiinnostivat Kusamaa jo varhain. Hän maalasi ja piirsi kurpitsoja jo 1940 luvun lopulta ja palasi aiheen pariin vielä toistamiseen 1980-luvulla. Kusaman ensikohtaaminen kurpitsan kanssa oli merkityksellinen: ” Se alkoi heti puhua minulle eloisasti. Se oli kasteesta märkä, sanomattoman houkutteleva ja aristeli kosketusta… Viehättävä ja hurmaava muoto lumosi minut. Eniten minua viehätti kurpitsoiden aulis vaatimattomuus.” Nykyään kurpitsa on Kusaman tunnetuin aihe, jota hän toistaa eri tekniikoin.

Japanissa syntynyt taiteilija muutti Yhdysvaltoihin 1950- luvun lopulla, 1957. New York oli avantgard-taiteen ja uusien taidekokeilujen keskus, joka ruokki myös Kusaman taiteellisia kokeiluja. Äärettömyysverkko-maalaukset saivatkin innostuneen vastaanoton sen ajan New Yorkin taidemaailmassa, jossa Kusamasta tulikin yksi taiteen uudistajista Teokset erottuivat edukseen hienovaraisella ilmaisutyylillään ajan abstraktien ekspressionistien voimakaseleisistä töistä.. Hän kehitti aivan omintakeisen visuaalisen kielen, joka ei taipunut mihinkään valmiiseen muottiin.

1960-luvulla Kusama laajensi taiteellista tuotantoaan monelle eri alalle. Hän ohjasi elokuvia, suunnitteli vaatteita ja toteutti performansseja. Taiteilija herätti kohua tapahtumillaan, joissa alastomat, täplikkääksi maalatut mallit juhlistivat rauhanaatetta ja seksuaalista vapautumista. Kusamaan vaikutti tuohon aikaan Vietnamin sodan vastainen liike, hippikulttuuri ja Yhdysvaltojen kansanoikeusliike. Kusama suunnitteli myös vaatteita, jotka olivat tärkeä osa taiteilijan aktivismia. Ne julistivat sukupuolten tasa-arvoa ja luonnollista suhdetta ruumiiseen.  

Sisäinen todellisuus, hallusinaatiot, pelot ja pakkomielteet ovat olleet alusta lähtien Kusaman taiteen lähtökohtia. Lapsuudestaan lähtien taiteilija on kärsinyt voimakkaista hallusinaatioista, joita hän käsittelee piirtämällä. Keskeistä Kusaman työskentelyssä on meditatiivinen maalausprosessi, ja saman kuvion toistaminen loputtomasti. Verkostojen maalaaminen oli fyysinen ja henkinen, pakkomielteen kaltainen kokemus, joka vei taiteilijan mennessään. Taiteilija joutui oudon hurmoksen valtaan ja saattoi maalata jopa 50 tuntia yhteen menoon. Hän ei käyttänyt koskaan apulaisia vaan teki kaiken itse. 1973 Kusama palasi lopullisesti Japaniin. Toistuvien paniikkikohtausten ja hallusinaatioiden takia hän päätti 1977 muuttaa pysyvästi psykiatriseen sairaalaan, missä hän jatkoi taiteen tekemistä. Taiteen tekeminen onkin Kusamalle keino käsitellä ahdistavia näkyjä, jotka ovat vainonneet häntä jo lapsuudesta lähtien.

Nykyään 87-vuotias taiteilija maalaa yhä joka päivä. Hän on työstänyt Ikuinen sieluni-maalaussarjaa vuodesta 2009 lähtien. Alun perin hän päätti tehdä sata maalausta, mutta sai ne valmiiksi jo puolessatoista vuodessa. Sen jälkeen tavoite on kasvanut tuhanteen. Kusama maalaa teokset vaakatasossa olevalle kankaalle, edeten reunoilta keskelle. Hän ei koskaan korjaa mitään eikä maalaa päälle.

Itse pidin ja vaikutuin eniten peiliteoksista. Mm. teos missä saattoi kurkistaa sisään peililaatikkoon oli todella kiehtova, ja sillä olikin miltei hypnoottinen vaikutus. Oma kuva ja pienet peilit kertautuivat loputtomasti, ja imivät sisäänsä tuohon äärettöminä toistuviin kuviin. Tuon kokemuksen kautta saattoi saada pienen aavistuksen taiteilijan pakkomielteestä ja intohimoisesta maalaamisesta.