Imatrankoski syntyi noin 10 000–20 000 vuotta sitten Saimaan vesimassojen murtautuessa Salpausselän läpi kohti Laatokkaa. Vuoksijokeen muodostuneen kosken voimasta kertovat lukuisat hiidenkirnut ja muut kovertumat. Koski pauhasi vuolaana kesät talvet ja sen vakaa vesimäärä kautta vuoden takasi ajankohdasta riippumatta niin vaikuttavan näyn, että jopa Venäjän keisarinna Katariina II seurueineen kävi ihmettelemässä kosken voimaa 1772. Keisarinnan vierailun jälkeen Imatran "löysivät" muutkin Pietarin aateliset ja Suomen suuriruhtinaskunnan ylhäisö. 1800-luvun puolivälissä kosken ympärille perustettiin Suomen vanhin luonnonpuisto, Kruunupuisto Venäjän keisari Nikolai I:n toimesta.

1800-luvun lopulla Imatran koski oli yhtä suuri nähtävyys koko Euroopassa kuin Eiffel-tornikin ja kosken kuohuja saavuttiin katselemaan kaukaa ulkomailta saakka. Kirjailijat, taiteilijat ja säveltäjät eri puolilta Eurooppaa kävivät hakemassa inspiraatiota Imatran partaalta. Tuolloin joen yli ei vielä ollut siltaa, joten joki piti ylittää veneellä kiertämällä tai vaijerirataa pitkin. Kosken yli rakennettiin silta 1892, joka helpotti liikkumista alueella ja 1900-luvun alussa Imatra oli jo niin suosittu, että sinne tuli päivittäin 14 junavuoroa Pietarista.

Koskimaisemaa katsomaan tulleiden turistien määrä kasvoi entisestään vuonna 1903 valmistuneen linnamaisen Valtionhotellin ansiosta. Ennen kivirakenteista valtionhotellia paikalla sijaitsi kaksi erityisesti Pietarin ylhäisön suosimaa puurakenteista hotellia, jotka paloivat 1900-luvun alulla. Kivinen ja linnaa muistuttava hotelli pystyi vastaamaan entistä paremmin vaativien turistien tarpeisiin.

Sisällissodan aikana hotelli toimi sotilassairaalana. Toisen maailmansodan aikana se oli Kannaksen armeijan esikuntana sekä jatkosodassa päämajan sotilashallinto-osastona. Hotellin kellarissa toimi myös toisen maailmansodan aikana Imatran ilmatorjuntakeskus. Sodan jälkeen hotellia kunnostettiin arkkitehti Aarne Ervin suunnitelmien pohjalta ja vuosina 1985–1987 rakennus restauroitiin väritystä myöten alkuperäiseen asuunsa. Toukokuussa 2009 hotellin yhteydessä avattiin moderni kylpylähotelli, mikä valitettavasti on syönyt osan linnan viehättävyydestä.

Euroopan suurin koski padottiin 1920-luvulla. Imatrankosken voimalan ensimmäinen osa valmistui 1929, ja voimalan rakentamisen jälkeen vettä virtasi koskeen jonkin verran voimalaitoksen ohi. Lopullinen kosken kuivuminen tapahtui v.1937 voimalaitoksen kuudennen koneiston valmistuttua. Tämän jälkeen vettä on juoksutettu koskessa vain näytösluontoisesti sekä häiriö- ja huoltotilanteissa. Tulvista johtuvat ohijuoksutukset ovat moneen muuhun koskeen verrattuna hyvin harvinaisia. Häiriö- ja huoltotilanteissa luukut voidaan joutua aukaisemaan yhtäkkisesti ja näinollen luvaton liikkuminen kuivankin uoman pohjalla on hengenvaarallista. 

Imatran keskustan halkaiseva kosken uoma on kuivanakin vaikuttava näky. Satakunta kertaa vuodessa se ryöpsähtää täyteen vettä ja muuttuu uhmakkaaksi luonnonilmiöksi, jota tuhannet ihmiset seuraavat sillalta ja kosken rantakallioilta. Nykyään Imatrankoski kuohuu koskinäytöskaudella kesäiltaisin noin 20 min ajan ja sen aikana vettä virtaa 500 m³/s.  Näytösten yhteydessä on mahdollista päästä tsaarin ajan tunnelmaan kokeilemalla Imatra Express –vaijerirataa. Näytöstä tehostetaan musiikilla, joka vaihtelee eri iltoina; Sibeliusta, Darudea ja Nightwishia. Koskinäytöskauden kuohuja voit seurata ilmaiseksi, mutta jos tilillä on katetta, voit tilata oman koskinäytöksen hintaan 2990 €. Me tyydyimme perjaintain yleisönäytökseen Daruden musiikin soidessa taustalla. Lisäjännitystä tilanteeseen tosin toi se että mieheni halusi ehdottomasti mennä vaijerilla kuohuvan kosken yli, kypärä ja valjaat yllään toki.

Sattumalta Imatralla oli juuri tänä viikonloppuna kaupunkifestivaali Imatran yöt, missä kävimme kuuntelemassa elävää musiikkia, esiintymässä oli nimekkäitä suomalaisia artisteja mm. Tuure Kilpeläinen & Kaihonkaravaani. Ja kun Imatralla kerran olimme yövyimme tietysti Valtionhotellissa. Huone oli hyvin varusteltu superior, ikkunat ja parveke koskelle ja itään päin, mikä tosin tarkoitti sitä että havahduin jo aamuviideltä siihen kun auringonvalo kajasti verhojen lomitse. Sain odottaa muutaman tunnin ennenkuin pääsimme aamukahville...