Amerikkalainen Alice Neelin muotokuvanäyttely Ateneumissa esittelee 71 Neelin maalausta vuosilta 1926-1984. 1900-luvun merkittävimpiin figuratiivisiin maalareihin kuuluva Alice Neel (1900-1984) oli rohkea oman tiensä kulkija miesten hallitsemassa taidemaailmassa. Hänen ilmaisuvoimaiset ja kaunistelemattomat teoksensa ovat vaikuttaneet sekä aikalaisiin että moniin nykytaiteilijoihin eri puolilla maailmaa. Neelin teosten kautta avautuu taiteilijan monivaiheinen ja värikäs elämä, mutta niistä on aistittavissa myös kulloisenkin ajan ja paikan henki. Neel ehti uransa aikana asua monissa eri paikoissa, mikä näkyy hänen taiteessaan. Taiteilija itse luonnehti tyylisuuntansa realismin ja ekspressionismin yhdistelmäksi.

Neelin muotokuvissa on hätkähdyttävää voimaa, ja hän on tavoittanut aina jotain yllättävää ja oleellista malleistaan. Taiteilija kutsuikin itseään sielujen keräilijäksi, mikä kuvaa hänen muotokuviensa luonnetta. Neel kuvaa mallejaan tinkimättömällä otteellaan, ja jos hän ei pitänyt mallistaan, ei hän kaihtanut vastenmielisyytensä näkyä myös tekemässään muotokuvassa. Taiteilija kuvaa myös alastomuutta hyvin konstailemattomasti, eikä kaunistele kohteitaan. Tulkinta on vailla eroottista sävyä, mikä tekee Neelin alastonkuvista mielenkiintoisia tutkielmia.

Neelin maalaukset ovat usein omaelämäkerrallisia, ja henkilökohtaisten menetysten sävyttämiä. Vieraantumisen tunne, suru ja kuolema olivat voimakkaasti läsnä hänen kuvamaailmassaan. Taiteilijan kokemat henkilökohtaiset menetykset heijastuvat usein mallien silmistä, mistä voi vain aavistella taiteilijan tuntemaa tuskaa.

Vuonna 1962 Alice Neel muutti taiteilijoiden ja yliopistoväen suosimalle Upper West Side alueelle, missä hän asui ja työskenteli elämänsä loppuun saakka. Taidepiirien ovet alkoivat pikkuhiljaa avautua myös naisille ja 1974 New Yorkin Whitney-museo järjesti vihdoin Neelin ensimmäisen retrospektiivisen näyttelyn. Neel ehti saada jopa kunniatohtorin arvon Moore College of Art & Desingnissa. Neelin myöhäistuotanto on vapautuneempaa, aiempaa kirkkaampaa. Myös väriskaala on vaaleampaa ja töitä leimaa tietty valoisuus aikaisempaan synkkyyteen verrattuna.