Charmia & Glamouria- konsertti Muhos, Koivu ja Tähti-kulttuurikeskus 25.2.2017

Konsertin otsikko ja muut etukäteistiedot nostivat odotukset hyvin korkealla. Ohjelmalehtisen kannessa sanottiin esiintyjien olevan huippumuusikoita eikä ohjelman sisäsivulla olleessa esittelyssäkään kehusanoja oltu säästelty. Niinpä järkytys olikin melkoinen, kun ensimmäinen puolituntinen sai kuulijan pitelemään korviaan ja miltei vaipumaan epätoivosta penkin alle. Muusikkopariskunta, sellisti ja sopraano Seeli Toivio miehensä bassolaulaja Heikki Sassi olivat koonneet todella erikoisen ohjelmiston, missä rohkeasti ja surutta yhdistettiin Lea Lavenin Rotunainen Mozarttiin ja Jamppa Tuominen Bachiin. Ensimmäiseksi numeroksi oli valittu Mozartin In diesen helgen Hallen, missä Toivio säesti miestään pianolla. Tämän jälkeen Toivio siirtyi sellon ääreen selittäen että hän on nimenomaan sellisti, eikä suinkaan pianisti. Yksinlaulun paras säestys on ehdottomasti nimenomaan piano, ja jos käytettävissä vielä on hyvä flyygeli, kuten Koivun ja Tähdin hienossa salissa, sitä kannattaisi ehdottomasti käyttää.

Mutta erikoista ohjelmistoa paljon enemmän minua häiritsi taustanauhan estoton käyttö. Esityksestä tuli väistämättä mieleen erikoinen karaoke-esitys, varsinkin Sassi vaikutti enemmän karaokelaulajalta kuin oikealta solistilta. Ohjelmalehtisen sisäsivulla hän itse kertookin harrastaneensa pitkään karaokea, mikä on selvästi jättänyt jälkensä hänen esiintymiseensä. Karaoketaustasta huolimatta mies putosi aina välillä musiikin kyydistä. Iskelmissä on vielä humppakomppi, mikä lisäsi tilanteen outoutta entisestään. Kaiken huipuksi taustanauha oli aivan liian isolla, ja yleisöltä saadun palautteen jälkeen sitä onneksi laitettiin pienemmälle. Sassista jää kaiken kaikkiaan sellainen tunne, että hänen käyränsä on jo laskussa, Toiviolla sen sijaan vielä nousussa.

En ole koskaan harkinnut niin vakavasti kuin tällä kertaa lähteväni kesken kaiken pois jostain esityksestä, enkä tehnyt sitä nytkään, vaan sinnittelin loppuun saakka. Ensimmäinen puoliaika oli todellakin tuskastuttava, mutta toinen puoliaika jo selvästi parempi. Taustanauha oli edelleen isossa roolissa, mutta nyt volyymi oli jo siedettävällä tasolla. Silti mietin nytkin pariskunnan valintoja. Toisen puoliajan aloittanut Bachin iki-ihana aaria olisi ollut paljon vaikuttavampi ja kauniimpi pelkällä sellolla soitettuna, mutta nyt taustalla kuuluvat syntikan avaruus- ym. äänet häiritsivät kuuntelemista ja peittivät sellon äänen. Muutenkin kaikki kappaleet, joissa Toivio soitti selloa, oli pilattu taustanauhalla. Sello on niin hieno soitin, että sen kannattaisi antaa soida ja kuulua kunnolla.

Toivio pääsi esittelemään myös lauluääntään useampaankin otteeseen. Hän kertoi löytäneensä sopraanoäänensä vain pari vuotta sitten, mutta selvästi hänen äänessään on potentiaalia. Molemmilla, sekä Toiviolla että Sassilla on vahva ääni, joita olisi ollut mukava kuulla oikean orkesterin tai edes yhden säestäjän kanssa. Muutenkin muusikkopari pystyisi varmasti paljon parempaankin kuin mitä lauantai-iltapäivänä Muhoksella saatiin kuulla. Esimerkiksi pariskunnan yhteistyön tuloksena kuultu Pohjanlahti (sävel S. Toivio, sanat H. Sassi) oli kiistämättä kaunis laulu, jonka Toivio myös esitti kauniisti. Jatkossa kannattaisikin miettiä tarkemmin konsertin kokonaisuutta ja harkita vakavasti taustanauhan poisjättämistä. Mikä on saanut pariskunnan ylipäätään päätymään tällaiseen ratkaisuun? Todennäköisesti raha, mutta silti hyvän pianistin palkkaaminen olisi ehdottomasti kannattanut. Jos tuotto ei olisi mennyt Punainen Sulka-keräykseen, lipunhinta olisi voinut vähän harmittaa.