Keskiviikkopäivä alkoi lauttamatkalla Tanskan Lollandista Puttgardeniin Saksaan. Vaikka aurinko paistoi, ilma oli niin viileä ettei ilman takkia pärjännyt ja silti kannella tuli vilu. Niinpä olikin mukavampaa istua sisällä, juoda vielä kupponen kahvi, vaikka aamiaisella olinkin juonut jo kaksi mukillista, ja tuijotella ohikulkevia veneitä. Lauttamatka kesti n. 40 min. minkä jälkeen olimme jo Saksan puolella ja edessä reilun kuudensadan kilometrin ajomatka.

Pian rannikon jälkeen tulimme jo A1 moottoritie ja pääsimme varsinaiseen ajamisen makuun. Hampurin lähistöllä oli jonkin verran ruuhkia jolloin vauhti hidastui merkittävästi. Kun pääsimme väljemmille vesille, matkakin sujui rivakammin. Reilun parin tunnin kuluttua pidimme ensimmäisen tauon, niitä onkin syytä pitää kahden tai vähintään kolmen tunnin välein, muuten ajamiseen turtuu ja huomiokyky herpaantuu. Ja Saksan moottoriteillä meno on sen verran hurjaa että kuskin on syytä olla skarppina ja kaikki aistit terävinä. Hannoverin jälkeen vaihdoimme Muncheniin vievälle A7 moottoritielle, millä liikenne oli vielä vilkkaampaa ja vauhti kovempaa kuin A1:lla. Jos ajaa keskikaistalla 130 -140 km/ h moni menee vasemmalta ohi että suhahtaa. Pitihin tietenkin meidän kokeilla sekä auton kiihtyvyyttä että kuskin pään pitävyyttä, hetkellisesti mittari taisi käydä 190 km/h tienoilla. Siinä vaiheessa pelkääjän paikalla jo hirvitti niin etä tuskin uskalsin enää hengittää puristaessani kahvaa rystyset valkeina. 140-150 km/h nopeus tuntuu vielä varsin mukavalta, sen jälkeen alkaa jo jännittää.

Autoja näkyi monenmerkkisiä, vaikka toki saksalaisia menopelejä näkyy eniten. Mersuja, Audeja ja Bemareita riittää ja suurin osa niistä on uusia ja kiiltäviä. Myös rekkoja riittää jonoksi asti, ja tietysti kesällä myös asuntoautoja ja caravaanareitakin. Jossain vaiheessa ohitimme pikkuruisen avomallisen Smartin, joka vielä siinä vaiheessa ajeli vain 120 km/h. Mutta eiköhän vähän ajan kuluttua samainen Smart sujahtanut ohitsemme ainakin 145 km/h, ehdin nähdä vain kuskin vihreän pipon. No, koska ajotyyliin kuuluu kaistojen vaihtelu ja nopeus on varsin sahaavaa, ohitimme me taas jonkin ajan päästä vuorostamme saman Smartin. Nyt minun oli pakko saada nähdä minkänäköinen tyyppi autoa oikein ajaa? Olin olettanut että pipopäinen kuski olisi nuori mies tai nainen, mutta yllätys oli melkoinen nähdessäni kuljettajan. Hän ei suinkaan ollut nuori, vaan jo hyvin iäkäs nainen, vaaleat kiharat vain pöllysivät uurteisilla kasvoilla hänen katsoessaan tiukasti eteenpäin. Vai tällainen hurjastelija tämä tapaus onkin! Täällä siis mummotkin ajavat yli 150 km/h, en tosin tiedä mihin siinä iässä enää on niin kova kiire, mutta mitä ilmeisimmin tämä mummo olikin vauhdikas tapaus.

Matkan viimeisen kolmanneksen aikana maisemat muuttuivat selvästi aikaisempaa kauniimmiksi ja kumpuilevammaksi. Saimme ihailla kauniita laaksoja ja vehreitä niittyjä, ja vetää välillä henkeä hurjan vauhdin jälkeen. Olimme varanneet hotellin Wurzburgista, mikä on kaunis keskiaikainen barokkikaupunki etelä-Saksassa Main-joen rannalla. Kun saavuimme kaupunkiin puoli kuuden aikoihin iltapäivällä, lämpötila oli vieläkin + 25 asteen hujakoilla. Olimme toki huomanneet jo matkan varrella että ilma oli selvästi lämmennyt sitten aamuvarhaisen, mutta olimmehan tulleetkin satoja kilometrejä etelämmäs. Majoittumisen jälkeen päätimme lähteä pienelle kävelylle, sillä päivän istumisen jälkeen tekisi hyvää vähän liikkuakin ennen illallista. Kävimme katselemassa joitakin kaupungin monista nähtävyyksistä, mm. lähistöllä olevaa Fransiskaner- kirkkoa, vanhaa yliopistoa ja Unescon maailmanperintökohdetta, 1700-luvun alkupuolella rakennettua palatsia. Iltakävelyn jälkeen lähdimme syömään, ilta oli kaunis ja niin lämmin että saatoimme syödä kirjaimellisesti ulkona!