Niin kotona kuin matkoilla ravinto mitä nautimme on tärkeä asia. Anttolanhovissa on panostettu nimenomaan lähiruokaan. Nykyään suurin osa raaka-aineista tulee lähiseudun pientuottajilta. Sunnuntain tulopäivällisellä saimme nauttia Saimaasta pyydettyjä muikkuja savustettuna, Rasilaisen hapankaalta ja Ristiinassa kasvatetuttaja porkkanoita. Tarjolla oli myös paahtokasvis- ja perunasalaattia, kasvispikkelsiä, marinoituja kukkakaalia, Hovin coleslawia, Laitilan punajuuria sekä Järvikylän salaatteja ja yrttejä. Pääruokana oli ylikypsää porsaankylkeä timjamilla ja valkosipulilla ryyditettynä Hasselbackan perunoiden kera. Possu oli peräisin Kuvalan tilalta, ja mitä ilmeisemmin se oli saanut elää onnellisena koska liha oli niin mureaa. Possu nimittäin on hyvin stressiherkkä eläin, ja lihasta maistaa kyllä jos on se on ollut hyvin onneton. Jälkiruoaksi saimme suussasulavaa Roopen luomusuklaakakkua kermavaahdon ja kinuskikastikkeen kera. Viljatuotteet tulevat Virtasalmelta, ja talossa kaikki leivät leivotaan itse, myös piparjuurinäkkileipä. Lisäksi talonväki poimii itse sienet, kerää marjat, tuo omalta pihaltaan raparperit ym. Vaikka onkin alkukesä, silti suomalaisia vihanneksia on tarjolla riittämiin ja valikoimaa riittää. Ainakin tällä viikolla saamme siis syödä terveellisesti ja todennäköisesti myös eettisesti tuotettua ruokaa.

Valitettavasti mekin saimme kurssiviikon aikana kokea jotain samaa kuin sääty-yhteiskunnan aikoina, kun ihmiset jaoteltiin eri säätyihin. Nytkin tuntui että talossa kohdeltiin eri asiakasryhmiä hieman eri tavoin. Omasta puolestani en viitsinyt tehdä asiasta suurta numeroa, mutta sen sijaan omien kurssilaisten puolesta olin hyvin pahoillani. Tällaista ei pitäisi tapahtua enää nykyaikana. Konkreettinen esimerkki eriarvoisuudesta oli ns. lähiruokaillallinen, jota tarjoillaan Anttolan hovissa aina torstai-iltaisin. Mekin olimme odottaneet koko viikon tätä hetkeä, olisihan se ollut arvokas tapa päättää yhteinen kurssiviikko nautimmalla yhteistä juhlaillallista. Sovittuun aikaan marssimme ravintolaan syömään, minne oli katettu kauniisti ja juhlavasti. Suureksi pettymykseksi saimmekin huomata että kaunis kattaus ei suinkaan ollut meitä varten, vaan ns. parempaa väkeä varten. Meille sen sijaan oli katettu nurkassa sijaitsevaan erilliseen tilaan samalla tavalla ja yhtä arkisesti kuin muinakin päivinä. Annoimme asiasta kyllä palautettu, mutta kukaan ei tuntunut haluavan ottaa asiaa todesta. saa nähdä onko asia muuttunut yhtään parempaan suuntaan, kun menen Anttolaan taas heinäkuun lopussa.

image.jpg

 

image.jpg