Lamminaho tila sijaitsee Oulujoen rantatörmällä, entisen Niskakosken kohdalla, mistä joki lähtee työntymään kohti Perämerta. Oulujoen kosket alkoivat Vaalan pyörteestä, missä oli Kainuun ja merimaiden raja, Kainuun portti, kaiken yli- ja alamaiden välisen liikenteen solmukohta. Lamminahon uudistila perustettiin 1750-luvulla kosken sivuun jääneen lahdelman eli "lammin" partaalle. Alun perin tilan nimenä oli Lamminparras, mutta se muutettiin myöhemmin Lamminahoksi. Lamminaho säilyi jakamattomana saman suvun hallussa yli kahdensadan vuoden ajan. Museovirasto otti vastaan testamentilla ja lahjakirjalla Lamminahon tilan irtaimistoineen 1992. Talo kunnostettiin museokäyttöön ja luovutettiin Vaalan kunnalle. Rakennusryhmä lähiympäristöineen on suojeltu rakeennussuojelulain nojalla.

DSC_3629.jpg

Oulujoki oli vuosisatojen ajan aina 1940-luvulle saakka merkittävin kauppa- ja kulkureitti Kainuun ja tervakaupunki Oulun välillä. Koskenlaskijoiden eli laskumiesten tehtävänä oli luotsata Ouluun päin matkalla olleet veneet turvallisesti koskien lävitse. Laskumiehet olivat valan tehneitä valtion virkamiehiä. Virkaa haettaessa hakijan tuli esittää papintodistus ja takauskirja, jossa kaksi vakavaraista talollista antoi takuut laskumiehen mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Valantehneitä laskumiehiä oli lamminaholaisten joukossa kahdessa polvessa.

Suomen matkailijayhdistyksen perustamisen aikoihin 1887 Suomessa oli vain yksi yhtenäinen matkailureitti. Reitti alkoi Viipurista ja kulki Itäsuomen kautta Kajaaniin ja sieltä laivalla Oulujärven yli Vaalaan, mistä pääsi tervaveneen kyydissä Perämeren rannalla sijaitsevaan Ouluun saakka. 1800-luvun lopulla Oulujoen koskireitti oli hyvin suosittu ja sen ajan urheilukalastajat tulivat ulkomailta asti kalastamaan silloin Oulujoessa uiskennelleita lohia. Varsinkin englantilaiset ns. lohilordit suosivat harrastusta ja majoittuivat matkallaan Lamminahon talossa. Tuolloin Oulujoen vedenpinta oli 11 metriä alempana kuin nykyään, sillä vesi on noussut huomattavasti voimalaitosten rakentamisen seurauksena.

Lamminahon 1800-luvun alkuvuosikymmenellä rakennettu asuinrakennus on perinteistä pohjoispohjalaista talonpoikaisarkkitehtuuria - alkuperäinen suuri savupirtti on vasta 1900-luvun alussa muutettu uloslämpiäväksi. Asuinrakennus, sitä vastapäätä oleva navetta- ja tallirakennus sekä kolmiosainen luhtirivi muodostavat nelikulmaisen pihapiirin, johon liittyy vanha sauna, entinen viinapränni. Pihapiirin eteläpuolella on törmäaitta vuodelta 1793 ja kolmikerroksinen aitta sekä kivikellari korkeassa jokitörmässä. Etäämpänä on kolmen aitan ja vanhan tallin muodostama rakennusryhmä. Lisäksi alueella on vanha riihi ja siihen liittyvä lato, sysikoppi, elosuoja ja peltolato. Pihapiirin ulkopuolella olevissa 1700- ja 1800-luvuilla rakennetuissa talousrakennuksissa on arvokkaita kansanomaisen rakennustavan yksityiskohtia.

DSC_3627.jpg

Lamminaho tila on menneinä aikoina kuhissut elämää, ja edelleen siellä tapahtuu varsinkin kesäaikaan. Meilläkin oli hieno tilaisuus esiintyä runoryhmä Innokkaiden kanssa Lamminahon suuressa pirtissä eilen sunnuntaina. Vanha pirtti sopikin hyvin Muistojen polulla-runoesityksen ympäristöksi ja kohotti omalta osaltaan tunnelmaa.