Helene Schjerfbeck (1862-1946)

Helene Schjerfbeck lukeutui jo elinaikanaan maamme eturivin kuvataiteilijoihin, joka ehti pitkän ja tuotteliaan uransa aikana saavuttaa kansainvälisen aseman yhtenä koko länsimaisen taiteen merkittävänä modernistina. Turun Taidemuseossa parhaillaan esillä oleva näyttely esittelee rakastetun taiteilijan teoksia lähes seitsemänkymmenen vuoden ajalta osoittaen samalla, miten realismiin sidoksissa ollut nuoruusvuosien muotokieli muuttui vähitellen elämän myötä yhä pelkistyneemmäksi ilmaisuksi. Pelkistettyä maalaustapaa ei vielä 1880-luvulla ymmärretty, ja Schjerfbeck luopuikin siitä joksikin aikaa, vaikka tunsikin sen jo nuorena omakseen. Myöhemmin hän kuitenkin palasi omille juurilleen kohti yhä henkistyneempää ilmaisua. Alun hillityn realismin kautta taiteilija siirtyi kohti naturalismia, ja hienoista ekspressionismia sekä impressionismia. Taiteilijan värien käyttö oli hyvin omaperäistä, herkkää ja jopa hapuilevaa. Schjerfbeckin usein käyttämä tehokeino oli muuten hillityn värimaailman keskellä oleva värikäs läiskä, joka korostaa voimakkaasti haluttua kohtaa teoksessa, ja luo teoksiin mielenkiintoista kontrastia.

Aluksi, 1800-luvun lopulla, taiteilijan työt saivat vain vähän ymmärrystä yleisöltä, mutta 1913 aikansa merkittävä taidekauppias Göstä Stenman näki niiden arvon. Hän palkkasi Schjerfbeckin kuukausipalkkaiseksi taiteilijaksi, mikä auttoi taiteilijaa etenemään urallaan. Toinen merkittävä ymmärtäjä oli taidekriitikko, kirjailija ja taidemaalari Einar Reuter, josta tuli Schjerfbeckin läheinen ystävä ja tukija taiteilijan elämän loppuvaiheisiin saakka. He maalasivat yhdessä ja tutkivat ulkomaisia taidelehtiä ja alan kirjallisuutta saaden vaikutteita myös toisiltaan.

Turun Taidemuseo on saanut lainaan liki 90 teosta Ateneumista, sekä muista merkittävistä julkisista ja yksityisistä kokoelmista Suomesta ja Ruotsista. Näyttelyn keskiössä ovat henkilö-ja muotokuvat, sillä ihmiskuvaus oli herkän taiteilijan kuningaslaji. Schjerfbeck halusikin tavoittaa teoksiinsa mallin luonteen, ja jotain olennaista ihmisestä. Jostain syystä hänen oli kuitenkin vaikea saada malleja. Teosvalikoima esittelee vaikuttavien ja syvääluotaavien omakuvien sarjan, sekä omaperäiset, omakuvien lailla ajan vääjäämätöntä kulkua tulkitsevat asetelmat. Esillä on toistakymmentä omakuvaa vuosilta 1878-1945, jotka vavisuttavat katsojaa siitä huolimatta, että olenkin nähnyt ne jo muutaman kerran. Näyttelyssä on esillä myös taiteilijan varhaisina vuosinaan tekemiä historia-aiheisia kuvia, joiden kuvaajana Schjerfbeck oli poikkeus Suomen oloissa, sillä arvostettua lajia oli totuttu pitämään siihen asti nimenomaan miesten lajina. Esillä on uran alkupuolelta myös kuuluisa ja aina yhtä koskettava Toipilas (1888) sekä herkkä Tanssiaiskengät (1882).