DSC_7292.jpgSienan kaupunki sijaitsee Keski-Italiassa Toscanan alueella, 322 metrin korkeudessa. Sen perustivat aikoinaan muinaiset etruskit, tai kuten tarina kertoo, Rooman perustajan Remuksen pojat, Senio ja Ascanio. Sienen vanha keskusta on arvokas kulttuurihistoriallinen kohde, minkä takia se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. 

Piazza del Campo on simpukanmuotoinen ja siihen mahtui aikoinaan koko kaupunginväki. Aukiota hallitsee komea palazzo Publico, joka rakennettiin 1200-luvulla. Korkea kellotorni rakennettiin reilu sata vuotta myöhemmin. Aukion laidalla on myös valkoisesta marmorista veistetty suihkulähde, Fonte Gaia, joka sai nimensä kaupunkilaisten riemuitessa veden pulputessa siitä ensimmäisen kerran. 

DSC_7293.jpg

1100-1300 luvuilla Siena oli Euroopan suurimpia kaupunkeja ja kilpaili alueen herruudesta Firenzen kanssa. Siena oli myös rikas pankkikeskus ja siellä oli paljon villakutomoita, joilla se rahoitti komeita rakennuksia ja taidekokoelmia. Valitettavasti Sienan vauraus päättyi mustaan surmaa, eli ruton, joka riehui kaupungissa 1348. Tautiin menehtyi  liki kaksi kolmasosaa kaupunkilaisista, ja väkiluku laski 100 000 asukkaasta kolmannekseen. Takaisin jaloilleen Siena on päässyt vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla, jolloin sen vanhin 1472 perustettu pankki, nousi yhdeksi Italian suurimmista rahalaitoksista.

Kilpailutilanne Firenzen kanssa sai Sienan rakentamaan myös komean katedraalin, josta piti tulla maailman suurin. Rahat loppuivat kuitenkin kesken, mutta komean kirkon sienalaiset silti saivat. Kirkko on mahtipontinen ja hyvin koristeellinen, ja pitää sisällään arvokkaita ja hienoja taideteoksia. Valitettavasti emme itse ehtineet ihailemaan näitä taideaarteita, sillä olimme liikkeellä vähän liian myöhään.Nähtävää kaupungissa silti riitti kylliksi yhdelle illalle. Kaduilla kävellessä syntyi hivenen mystinen tunnelma, rakennukset ovat hyvin korkeita niin ettei aurinko pääse paistamaan niille juuri ollenkaan. Saattaa vain kuvitella millaista olisi kävellä noita katuja yksin pimeällä...

DSC_7302.jpg

Me saavuimme kaupunkiin neljän maissa iltapäivällä rankan vesisateen ja ukkosen saattelemana. Olimme varanneet B & B majoituksen historiallisen keskustan muurien sisäpuolelta, missä oli todella vaikea liikkua autolla, eihän sitä ole tarkoitettu autolla ajettavaksi. Kadut olivat kapeita ja yksisuuntaisia, eikä parkkipaikkoja ollut missään. Salaperäinen majapaikkamme oli piilotettu hyvin sivullisten katseilta, kun kyselimme ohikulkijoilta mahtaisiko joku tietää missä ko. paikka on. Kukaan ei osannut auttaa meitä kunnes eräs mies sattumalta huomasi meidät ja kuuli kun kyselimme asiaa muilta. Hän sanoi paikan olevan ihan lähellä, puhui epäselvästi jotain viidestä minuutista ja häipyi paikalta. Me luulimme hänen tarkoittavan että majapaikka on viiden minuutin päässä keskustaan päin. No, me lähdimme hortoilemaan katua eteenpäin vesisateessa, yrittäen katsoa jokaista oviaukko näkyisikö jossain Il Seresino. No, ei näkynyt. Palasimme takaisin auton luo, missä, kas kummaa, jälleen se sama mies, joka olikin majapaikan omistaja. Huokaisimme helpotuksesta, vihdoinkin. Kapusimme portaita toiseen kerrokseen, rakennus olivanha kun mikä, mutta huoneet sisustettu tyylikkäästi ja hyvällä maulla. Ko. paikassa oli vain neljä huonetta vuokralla, joten tunnelma oli hyvin kodikas. Ainut paikka, missä on tällä reissulla muuten ollut liukulakanat sängyssä. Valitettavasti nukuin siitä huolimatta vähän huonosti, yö meni pulujen pulputusta kuunnellessa. En tiedä oliko niillä pesä sisäphalla vai mitä nuo mahtoivat touhuta pulputtaessaan niin innokkaasti. Niinkuin aamiaisen valmistanut aito italialainen mamma, joka puhua pulputti yhtä innokkaasti kuin nuo pulutkin..

DSC_7300.jpg