Ranskan Rivieralla, Välimeren rannalla sijaitseva Nizza on värikäs ja vilkas kaupunki. Ranskalaiset nimittävät aluetta Cote d'Azuriksi eli siniseksi rannikoksi. Alue on saanut nimensä siitä kun Välimeren turkoosit aallot huuhtovat sen rantoja, jotka Nizzassa ovat aaltojen hiomien pikkukivien täyttämiä. Mutta Nizzaan ei kannatakaan mennä löhöilemään rannalle, sillä kaupunki tarjoaa paljon mielenkiintoisempaakin tekemistä. 

Nizza on Ranskan 5. suurin kaupunki 350 000 asukkaallaan. Kaupunki sykkii elämää ja kulttuuritarjonta on hyvin monipuolista. Konsertteja riittää oopperasta kevyeen musiikkiin ja vain Pariisissa on enemmän museoita kuin Nizzassa. Myös hyviä ravintoloita on valittavana kukkaron ja makumieltymysten mukaan ja värikästä iltaelämää kaipaavalle löytyy varmasti joku paikka mihin mennä viettämään iltaa. Valitettavasti niinä päivinä jolloin olimme Nizzassa oopperassa ei sattunut olemaan näytöksiä, mutta pitihän mahtipontisen oopperatalon ovia käydä silti kolkuttelemassa. Sen edessä sattui olemaan kaksi espanjalaista viulistia soittamassa, joten saimme kuitenkin lohdutukseksi pienen viulukonsertin kadulla. 

Nizzasta löytyy myös maailman suurin kokoelma Marc Chagallin teoksia, maalauksia ja veistoksia. Me kävimme siellä edellisellä Nizzan vierailulla ja täytyy sanoa, että kokoelma teki syvän vaikutuksen, onhan Chagall yksi lempitaiteilijoistani. Nizzan oma taiteilija on Henri Matisse, jonka museossa myös kävimme, mutta Matisse ei ole koskaan tehnyt itseeni yhtä suurta vaikutusta kuin Chagall. Matissen ja Chagallin museot sijaitsevat keskustan pohjoispuolella, varakkaammassa kaupunginosassa. Matissen museon vieressä on myös arkeologinen alue, missä on nähtävillä patsaita ja rakennusten raunioita vuosisatojen takaa. Tällä kertaa kävimme mm. modernin taiteen museossa, jonka laaja teosvalikoima oli miltei läkähdyttävä. Myös rannan läheisyydessä on muutama galleria ja suuri 

Nizzan vanhakaupunki on monen muuhun vanhaan kaupunkiin verrattuna pieni ja sokkeloinen. Pieniä putiikkeja ja ravintoloita siellä silti riittää. Reissun paras ravintolaelämys löytyi kaupungin uudemmasta osasta ja sekin sattumalta. Vaikka Nizzassa on keskimäärin 300 aurinkoista päivää vuodessa, oleskelumme aikana parina päivänä päivän helle purkautui illansuussa ukonilman ja vesisateeseen. Näin tapahtui myös viimeisenä Nizzan iltanamme. Olimme olleet päivän liikkeellä ja kävimme välillä hotellilla hiukan levähtämässä ja suihkussa huuhtomassa päivän hiet pois kun rajuilma alkoi. Vesisateesta huolimatta oli pakko lähteä liikkeelle jos aioimme syödä jotain, ja vesikin oli jo lopussa. Niinpä ryntäsimme ulos sateeseen, mutta ensin piti ehtiä lähikauppaan, joka menisi kiinni viiden minuutin kuluttua. Ehdimme juuri ja juuri kauppaan ennen sen sulkeutumista, vaikka saalis jäi kovin kevyeksi. Vesipullo ja kaksi jugurttia aamuksi. Sitten piti löytää vielä ravintola mieluummin jostain lähistöltä, niinpä juoksimme katua eteenpäin sateen siivittämänä. Kadunkulmassa sattui silmään siistin näköinen ravintola, jonka olin pannut merkille jo edellisenä päivänä. Siis sinne, nyt ei kehdannut alkaa valikoimaan ravintoloita sen enempään. Ja yllätys yllätys! Ravintola oli todella viehättävä, elegantti ja viihtyisä. Yhtä aikaa hienostunut mutta silti välitön. Ja palvelu parasta pitkään aikaan, ja mikä tärkeintä, ruokakin todella hyvää. Siinä sitä nyt istuttiin hienossa ravintolassa, sievä mekko päällä, pikkuballeriinat jalassa, hiukset sekaisin ja sateen katselemin vaattein. Mutta eihän siitä kannatta välittää eikä muutenkaan pikkuseikoista valittaa. 

Rantabulevardin varrella on kalleimmat ravintolat ja hienoimmat hotellit, kuten kuuluisa Negresco, jossa toki emme asuneet. Meidän hotellimme tosin oli vain 50 metrin päässä Promedanelta, joten siitä pääsi nopeasti ja kätevästi nauttimaan merituulesta ja kimmeltävistä aalloista. Lempipaikkani Nizzassa kaikesta muusta tarjonnasta huolimatta onkin juuri Promenade Des Anglais, tuo kuuluisa monta kilometriä pitkä rantabulevardi, jolla voisi kulkea päivästä toiseen, aamusta iltaan. Iltaisin siellä onkin mukavinta liikkua kun meno on vähän rauhoittunut. Bulevardi on myös tarpeeksi leveä, 2-3 ajokaistaa molempiin suuntiin, ja kevyen liikenteenväylä on levein mitä koskaan olen nähnyt. Siellä on toki myös vilkas liikenne, paitsi autoja, myös jalankulkijoita ja pyöräilijöitä riittää. Ja monenlaisia muita pyörillä kulkevia välineitä, joita ei ole ennen nähnytkään. Itse viiletin sitä pitkin potkulaudalla, hameen helmat liehuen ja vilvoittavasta merituulesta nauttien. Lomatunnelmaa parhaimmillaan. Ah, ihanaa!