Rothenburgin jälkeen lähdimme ajelemaan pitkin romanttista tietä kohti etelää ja alppeja. Romanttinen tie on n. 350 km pitkä maisemareitti, joka alkaa Wurzburgista ja kulkee läpi Baijerin aina Itävallan rajalle Fusseniin asti. Olimme ajaneet edellisenä vuonna reitin alkupään, joten nyt jatkoimme matkaa Rothenburgista etelään. Reitti on hyvin suosittu matkailijoiden keskuudessa, ja tänäkin päivänä tiellä oli juuri sopivasti liikennettä. Keski-ikäisiä pariskuntia avoautoillaan, muutama rohkea karavaanari ja erikoisen paljon moottoripyöräilijöitä, joilla ilmeisesti oli joku kokoontuminen lähiseudulla. Suurin osa karavaanareista käyttää isompia teitä, sillä tällä tiellä on paikoin tosi ahdasta, kun tiet menee pienten kylien läpi. Alkumatkasta huokailimme ihastuksesta, sillä maisemat olivat niin kauniita. Tällä tiellä oli paljon leppoisampaa ajaa edellisen päivän kiihkeän moottoritieajon jälkeen, oli rentouttavaa ajella 70-80 km:n tuntivauhtia kaikessa rauhassa. Kuskikin ehti välillä vilkaista sivusilmällä kauniita maalaismaisemia ja pelloilla laiduntavia lehmiä ja hevosia. Matka etenikin mukavasti ja välillä pysähdyimme syömään eväitä tien varrelle. DSC_6358.jpg

Iltapäivällä alkoi horisontissa siintää jo alpit, ja kohta saavuimmekin jo Itävallan rajalle. mutkitteli jyrkästi. Tielle oli eksynyt muutama hullunrohkea pyöräilijäkin, joiden väisteleminen kapealla tiellä hidasti liikennettä ja aiheutti jopa vaaratilanteita. Paikalliset ajelivat huomattavasti nopeampaa kuin me lomalaiset, joilla ei ollut kiirettä mihinkään. Reitti kulki mäkikilpailuista tuttujen paikkojen läpi. Karmisch-Partenkirchen oli tähänkin aikaan vuodesta täynnä turisteja, ja olinkin tyytyväinen ettei meidän tarvinnut jäädä sinne.
Nyt kuskikin sai terästäytyä sillä olimme jo alppitiellä, missä tie mutkitteli väliin nousi, väliin laski ja

Olimme varanneet yöpymispaikan Seefeldistä Tirolista, minne saavuimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Huoneistohotellin parvekkeelta saatoimme ihailla lumihuippuisia vuoria, joita sitten tuijotimmekin koko loppuillan. Päivä oli ollut tosi lämmin, mutta auringon laskiessa ilma viileni nopeasti sillä olimmehan sen verran korkealla. Illallisen jälkeen ihailimme kauniita maisemia, ja vielä keskiyölläkin piti nousta katselemaan kirkasta tähtitaivasta ja lähikylän vilkkuvia valoja...

DSC_6421.jpg


DSC_6386.jpg