Toscanan alueen ehdoton sydän on Firenze, joka vuosisatojen ajan on ollut yksi maailman merkittävistä taidekeskuksista. Lähdimme liikkeelle mahdollisimman aikaisin mutta saimme huomata olevamme myöhässä. Onnistuimme silti ajamaan auton ydinkeskustaan lähelle Tuomiokirkkoa ja löytämään kuin ihmeen kaupalla parkkipaikan sitä edes etsimättä. Kirkon valtava kupoli on kaupungin näkyvin maamerkki, ja aluksi tutustuimmekin kirkon ympäristöön.

Firenzen historiallinen keskusta lukuisine museoineen ja muine nähtävyyksineen on täynnä mittaamattoman arvokkaita taideteoksia. Voidakseen perehtyä kunnolla kymmeniin museoihin ja tuhansiin taideteoksiin aikaa siihen pitäisi varata monta viikkoa. Me käytimme siihen vain yhden päivän, mistä jonottamiseen meni monta tuntia, mutta sehän kuuluu asiaan tällaisissa paikoissa. Ajan niukkuuden vuoksi jouduimme myös valitsemaan tarkasti mitä halusimme nähdä; jos ahmii liikaa voi tulla taideähky tai iskeä Stendahlin syndrooma, miltä nyt onnistuimme säästymään. Joskus tosin sekin on koettu.

Ensimmäisenä listalla oli Michelangelon Daavid-patsas, jonka halusin ehdottomasti nähdä omin silmin. Patsas on esillä Galleria dell' Accademiassa. Vuonna 1563 perustettu akatemia oli aikoinaan Euroopan ensimmäinen taideakatemia, missä opetettiin piirtämistä, maalamista ja kuvanveistoa. Jonotimme yli 2,5 tuntia Accademiaan päästäksemme näkemään teoksen, ja se kannatti. Patsasta sanotaan yhdeksi maailman kauneimmista ja merkittävimmistä taideteoksista. Ja todentotta yli viisimetrinen teos on hyvin vaikuttava näky kaikessa komeudessaan. Teos seisoo parhaalla paikalla kupolikaton alla pienessä museossa ja hallitsee sanomattomasti tilaa. Painoa marmorista tehdyllä patsaalla on n. viisi tonnia, ja se on veistetty yhdestä jättimäisestä marmorikappaleesta, jonka Michelangelo onnistui saamaan itselleen.

Teos esittää Raamatun kohtausta jossa Daavid valmistautuu surmaamaan Goljatin. Lihaksikas jäntevän näköinen mies uhkuu päättäväisyyttä ja itsevarmuutta. Arvellaan että se kuvaa hetkeä ennen kuin Daavid linkosi kuolettavan kiven kohti Goljattia. Raamatun Daavid oli firenzeläisille tärkeä hahmo, sillä se kuvasi heille heidän oman pienen kaupunkivaltionsa vapauden puolustusta. Valmistuttuaan teos kuljetettiin köysien ja puiden varassa rullien avulla pitkin kaupungin kapeita katuja Palazzo Vecchion edustalle, missä se sai olla yli 300 vuotta. 1800 luvun lopulla se siirrettiin nykyiseen paikkaansa sisätiloihin suojaan säältä. Nykyisin Italian valtio ja Firenzen kaupunki kiistelevät siitä kummalle patsas oikein kuuluu ja kumpi saa omakseen liki kahdeksan miljoonan euron vuotuiset lipputulot. Lipun hinta ei tosin ole kohtuuton, vain 12,50 €.

Accademian jälkeen oli jo aika pitää kahvitauko, sillä aamiaisesta oli jo kulunut aikaa. Joimme kahvit San Marcon aukiolla olevassa pienessä kahvilassa ja keräsimme vähän voimia seuraavaa etappia varten. Säästääksemme hieman aikaa ja seisomisesta rasittuneita jalkojamme, otimme taksin 1300 luvulla rakennetulle Ponte Vechiolle, mikä on Firenzen vanhin silta ja ainoa joka säästyi toisen maailmansodan melskeissä. Firenzen mahtisukuihin kuulunut Medici-suku määräsi 1500-luvulla että sillalla saa toimia ainoastaan jalokivi- ja kultasepänliikkeitä, mikä pitää paikkansa nykyäänkin. Sillan läheisyydessä on paljon myös turisteille tarkoitettuja kojuja ja kauppiaita, varsinkin nahasta valmistetut tuotteet ovat hyvin esillä ja vaikuttivat korkealaatuisilta.

Ponte Vecchion lähellä sijaitsevat myös Palazzo Vecchio ja Uffisin taidegalleria, joihin myös tutustuimme. Uffisiin oli huomattavasti lyhyempi jono kuin Accademiaan, ja pääsimme sisään jo 40 minuutin jonottamisen jälkeen. Yksistään Uffisissa on valtava määrä renesanssin ajan taideteoksia, maalauksia ja patsaita. Kokoelma perustui Medici-suvun valtavaan rikkauteen, ja ehkä myös sen taidetta kohtaan tuntemaan rakkauteen? Jotta olisimme selvinneet urakasta kohtuullisessa ajassa, poimimme taas parhaat päältä: ( mm. Botticellin Kevät ja Venuksen syntymä, Michelangelon Pyhä perhe, Tizianin Urbinon Venus, Rafaelin Tiklimadonna jne.). Kun lopulta pääsimme ulos galleriasta olimme jo aika poikki ja pää pyörällä kaikista näkemistämme ja toinen toistaan arvokkaammista taideteoksista, päätimme lähteä syömään. Onneksi läheltä löytyi trattoria, missä oli erittäin hyvä palvelu ja ruokakin oli hyvää. Päivällisen jälkeen nappasimme taas lennosta taksin viemään meidät sille parkkipaikalle, minne olimme aamulla auton jättäneet. Taksi ajeli ristiin rastiin pitkin Firenzen muotikatuja, ikkunasta vilahtelivat tunnetut merkit Cucci, Prada, Luis Vuitton jne. Kaupungissa oli juuri samana iltana merkittävä jalkapallo-ottelu, minkä takia katuja oli suljettu ja väkeä oli liikkeellä normaaliakin enemmän. Lopulta pääsimme takaisin autolle ja selvisimme ehjin nahoin ulos kaupungista...